Kolumni: Lapsille hyvä elämä

On sanottu, että jokaisella lapsella tulisi olla vähintään yksi luotettava aikuinen tukenaan elon taipaleella. Yksi rinnallakulkija voi vanhemmalla iällä pelastaa monelta masennukselta, syrjäytymiseltä ja huonoilta valinnoilta.

Lapsi- ja perheaiheista saadaan kovin helposti kärhämä aikaiseksi. Järjestöt ja elinkeinoelämä, puolueet ja asiantuntijat ovat kukin omissa juoksuhaudoissaan. Syntyvyys on viime vuosina romahtanut Suomessa samalle tasolle, jossa viimeksi ollaan oltu 1800-luvun nälkävuosina. Yhteen kuoppaan kaivautui syksyllä eräskin tilanteeseen havahtunut poliitikko kannustaessaan suomalaisia ”synnytystalkoisiin”.

Lapsia ei tilata talkoilla. Lapsia saadaan, jos riittävästi onnea osuu kohdalle. Perheitä on mitä erilaisempia ja monimuotoisempia, mikä on suuri rikkaus. On myös aivan ymmärrettävää, että kaikki eivät halua saada lapsia. Syyllistäminen toimii kovin huonosti tässäkin lajissa.

Viime viikolla julkaistu historian ensimmäinen lapsiasiainvaltuutetun kertomus kuvaa laajasti suomalaisen lapsipolitiikan historiaa ja nykypäivää. Suomalaisten lasten hyvinvoinnin haasteista ja ongelmista on yhtäläinen näkemys maan hallituksella ja lapsiasiainvaltuutetulla.

Lasten, nuorten ja perheiden eriarvoistuminen on valitettavasti lisääntynyt alueellisesti, kaupunginosien välillä sekä perhetaustan ja sosiaalisen aseman vaikutuksesta. Myös poikien huononevat oppimistulokset huolettavat. Kehitys on pitkän ajan tulos, vaikka olemmekin edelleen koulutuksen laadussa ja oppimistuloksissa maa, josta muut maat ottavat mallia.

Kuten muillakin politiikan aloilla, myös lapsipolitiikkaa vaivaa sirpaleisuus ja lyhytjänteiset hankkeet. Lapsipolitiikkaa on tehty liikaa rakenteet edellä. Siinä on välillä päässyt unohtumaan asiakasnäkökulma, eli lapset ja perheet. Mitkä ovat heidän tarpeensa?

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma eli LAPE on rakennettu vastaamaan erityisesti näihin huoliin. LAPE on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Sen tavoitteena on koota ja viedä eri puolilla Suomea toteutettuja hyviä malleja eteenpäin maanlaajuisesti.

Keskustalainen perheministeri Annika Saarikko ja me keskustan kansanedustajat haluamme, että tulipalojen sammuttelusta siirrytään ongelmien ehkäisyyn ennalta. Käytännössä se tarkoittaa perheiden varhaista tukea, jolloin muun muassa raskaamman lastensuojelun tarvetta saadaan vähennettyä. Kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa on vahvistettava lapsen näkökulmaa.

Lasten ja perheiden palveluissa tarvitaan laaja-alaista, hallintorajat ylittävää yhteistyötä lapsen hyvinvoinnin eteen. Monialaiset ammattiryhmät toimivatkin jo useilla paikkakunnilla. Maakuntauudistuksen myötä on pidettävä huolta, että sosiaali- ja terveysammattilaisten, varhaiskasvatuksen ja koulujen yhteistyö vain vahvistuu.

Lasten, nuorten ja perheiden arjen haasteet ja ongelmat ovat pitkän kehityksen tulos, eivätkä vain tällä hallituskaudella syntyneitä. Toisaalta kaikki tämän hallituskauden korjaavat teot eivät näyt lasten ja nuorten tai perheiden hyvinvointia mittaavissa mittareissa saman tien.

Nopeita tuloksia voi lähipiirissään saada aikaan heittäytymällä lasten ja nuorten kanssa hetkeen ja antamalla heille aikaa. Yksi luotettava lähipiirin aikuinen kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitähän se on. Turvaa, lämpöä ja avoimia ovia me jokainen kaipaamme.

 

Kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk.), Savonlinna

Teksti on julkaistu alunperin Itä-Savossa ja Länsi-Savossa Puheenvuoro-palstalla 13.3.2018.