Kolumni: Oletko oman onnesi seppä?

”Kaikilla meillä on kuule rajoitteita”, tokaisi kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski viime viikolla työttömälle, pitkäaikaissairaalle yksinhuoltajalle Anna-Maija Tikkaselle, ja some-kohu oli valmis. Koski ja Tikkanen osallistuivat A-studion Kuplat-sarjaan, jonka tavoitteena oli lisätä vuoropuhelua eri taustoista tulevien ja eri lailla ajattelevien ihmisten välillä. Kosken ja Tikkasen jaksossa teemana oli köyhyys. Ohjelman lopputuloksena osapuolet kaivautuivat entistä syvemmälle omiin poteroihinsa.

Mitä tästä keskustelusta voidaan oppia? Kansainvälisten haastattelututkimusten mukaan suurin osa hyväosaisista uskoo, että heidän menestyksensä on heidän oman kovan työnsä ansiota. Menestyksen taustatekijöitä on kuitenkin tutkittu tarkemmin. On selvinnyt, että hyväosaisilla on useimmiten ollut jo erinomaiset lähtökohdat vaikkapa perheen varallisuudessa, koulutustasossa ja terveissä elämäntavoissa.

Näiden taustatekijöiden lisäksi suurin menestyksen tekijä on sattuma. Kun perusedellytykset ovat kunnossa, ihminen jaksaa ja pystyy työskentelemään paljon. Ennen pitkää on todennäköistä, että yritteliäs ihminen vielä sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kovaa työtäkin siis tarvitaan, mutta aina se ei yksin riitä.

Lähtökohdista riippumatta epäonni saattaa iskeä kenen tahansa kohdalle. Yhdessä hetkessä kaikki on hyvin ja toisessa jää työttömäksi, sairastuu, joutuu rahavaikeuksiin tai tulee avioero. Yhdysvalloissa monien asunnottomien tarina on häkellyttävä. Heistä monet ovat olleet tavallisia keskiluokkaisia veronmaksajia, joita on vain kohdannut jonkinlainen epäonni. Koska Yhdysvalloissa yhteiskunnan turvaverkko on niin harva tai sitä ei ole ollenkaan, he ovat tippuneet trapetsilta suoraan kuiluun.

Suomi on siitä hieno maa, että kaikki yritetään pitää mukana. Korjattavaa järjestelmässä toki on, ja aikaa on pakko seurata. Maksuton koulutus ja keskustan aloitteesta rakennettu peruskoulujärjestelmä ovat maailmallakin tunnettuja esimerkkejä siitä, ettei perheen lompakon paksuus ratkaise lapsen tulevaisuutta.

Emme silti saa harhautua luulemaan, että ”mahdollisuuksien tasa-arvo” toteutuu täysin Suomessakaan. Asuinalueet eriytyvät niin valtakunnallisesti kuin kaupunkien sisälläkin tulotason mukaan. Vanhempien koulutustaso periytyy hyvin usein. Sairauden tai työkyvyttömyyden kohdatessa saattaa joutua kierteeseen, jossa monimutkainen tukijärjestelmä ei anna elämiseen tarvittavaa turvaa.

Sosiaaliturvajärjestelmämme uudistaminen on yksi seuraavan vaalikauden tärkeimpiä tehtäviä. Keskusta on kannattanut jo 80-luvulta lähtien perustulomallia, joka selkeyttäisi tilkkutäkkimäistä tukijärjestelmää ja poistaisi kannustinloukkuja. Useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että vastikkeettomastikin annettu rahasumma lisää yritteliäisyyttä suurimmalla osalla ihmisiä. Raha kannustaa ja mahdollistaa lisärahan hankkimisen. Vaikka perustulo passivoisi joitakin, kokonaisuudessaan se maksaisi itsensä takaisin.

Toimipa yhteiskuntamme yksilön kannalta kuinka hyvin tai huonosti tahansa, on kaikessa päätöksenteossa ja arjen kohtaamisissa muistettava, että jokainen on yhtä arvokas. Elämän merkitys muuttuu todelliseksi suhteessamme muihin ihmisiin. Olemme loppujen lopuksi olemassa toisiamme varten.

 

Kirjoitus on julkaistu 22.5.2018 Itä-Savon ja Länsi-Savon Puheenvuoro-palstalla.