Kolumni: Perhevapaat uudistetaan perheitä varten

Hal­li­tus jul­kis­ti tä­nään per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen­sa pää­lin­jat.

Uu­dis­tus­ta teh­dään ai­ka­na, jona maas­sam­me on his­to­ri­al­li­sen al­hai­nen syn­ty­vyys. Täs­sä ti­lan­tees­sa on eri­tyi­sen tär­ke­ää, et­tä per­he­va­paa­uu­dis­tus on per­heil­le pa­ran­nus ei­kä hei­ken­nys ny­ky­ti­laan.

Lap­suus on ih­mi­se­lä­mäs­sä kor­vaa­mat­to­man ar­vo­kas­ta ai­kaa. Lap­si on en­sim­mäi­sis­tä het­kis­tä läh­tien val­mis yh­tey­teen hän­tä hoi­ta­van ih­mi­sen kans­sa.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja hoi­van myö­tä lap­sen ja van­hem­man vä­lil­le syn­tyy eri­tyi­nen side. Van­hem­pa­na on hie­no ja pe­lot­ta­va­kin tun­ne, kun saa ko­kea ole­van­sa lap­sel­le ai­van ai­nut­laa­tui­nen ih­mi­nen. Maa­il­man pa­ras äi­ti tai isä, puut­tei­neen­kin.

Yhteiskunnallisessa kes­kus­te­lus­sa per­he­va­pai­den uu­dis­ta­mi­seen liit­tyy mo­nen­lais­ta pai­net­ta.

Osa kai­paa työl­li­syy­suu­dis­tus­ta. Nuo­ret ai­kui­set ovat pait­si par­haas­sa per­heel­lis­ty­mi­si­äs­sä, myös pal­jon kai­vat­tua työ­voi­maa. Hei­dät pi­täi­si saa­da no­pe­am­min ta­kai­sin töi­hin.

Sa­non suo­raan, et­tä per­he­va­paat ei­vät mie­les­tä­ni ole pel­käs­tään työl­li­syys­ky­sy­mys. Kes­kus­tal­le per­he­va­paat ovat syvä ar­vo­ky­sy­mys. Per­he­va­paat ovat yh­teis­kun­nan tapa var­jel­la ja tu­kea ai­van ai­nut­laa­tuis­ta ih­mi­se­lä­män vai­het­ta.

Ny­kyih­mis­ten työ­u­rat ovat pit­kiä ja eläm­me työ­ky­kyi­si­nä en­tis­tä pi­dem­pään. Työ­u­ran­kin kan­nal­ta on tär­ke­ää, et­tä muu elä­mä ­­– per­he mu­kaan lu­kien – on kun­nos­sa.

Kansainvälisesti ver­rat­tu­na suo­ma­lai­set per­he­va­paat ovat mo­nel­la ta­paa jo nyt hy­vät. Esi­mer­kik­si Is­lan­nin ke­hut­tu mal­li mah­dol­lis­taa van­hem­mal­le vain puo­len vuo­den per­he­va­paan, yh­teen­sä mo­lem­mil­le on va­rat­tu yh­dek­sän kuu­kaut­ta.

Mei­dän ei pidä kui­ten­kaan jää­dä laa­ke­reil­lem­me le­pää­mään täs­sä­kään asi­as­sa sik­si, et­tä pär­jääm­me ver­tai­lus­sa mui­hin. Hyvä on saa­ta­va vie­lä pa­rem­mak­si.

Eri­tyi­ses­ti kah­des­sa asi­as­sa voi­sim­me kui­ten­kin ol­la pa­rem­pia.

En­sin­nä­kin, per­he­va­paat ja­kau­tu­vat meil­lä hy­vin epä­ta­sai­ses­ti.

Poh­jois­mai­ses­sa ver­tai­lus­sa suo­ma­lai­set isät ovat hän­tä­pääs­sä van­hem­pain­va­pai­den käy­tös­sä. Joka vii­des isä ei pidä lain­kaan per­he­va­paa­ta. Tämä ai­heut­taa työ­mark­ki­noil­le tasa-ar­vo-on­gel­man, kun nuo­ret nai­set saa­te­taan ko­kea nuo­ria mie­hiä isom­pa­na ”ris­ki­nä”.

Isien kan­nus­ta­mi­nen käyt­tä­mään enem­män per­he­va­pai­ta tu­kee tasa-ar­voa myös si­ten, et­tä isän roo­li per­hees­sä vah­vis­tuu. Moni isä on iloin­nut saa­neen­sa van­hem­pain­va­paan ai­ka­na ko­ko­nais­vas­tuun lap­sen hoi­dos­ta. Se on mah­dol­lis­ta­nut ai­van toi­sen­lai­sen si­teen lap­seen kuin äi­din ”apu­ri­na” lap­sen hoi­dos­sa ole­mi­nen.

On tärkeää, et­tä per­he­va­paa­uu­dis­tuk­ses­sa van­hem­pain­va­paa ja­e­taan nyt ta­san van­hem­pien kes­ken. Isil­le kor­va­mer­ki­tyt kiin­ti­öt joh­ta­vat tut­ki­tus­ti per­he­va­pai­den ta­sai­sem­paan käyt­töön.

Sa­mal­la kui­ten­kin huo­mi­oi­daan per­hei­den eri­lai­set ti­lan­teet.

Jos yh­del­lä van­hem­mal­la ei ole mah­dol­li­suut­ta käyt­tää koko noin seit­se­män kuu­kau­den van­hem­pain­va­paa­kaut­taan, hän voi siir­tää kol­me kuu­kaut­ta toi­sen van­hem­man käyt­töön. Löy­det­ty mal­li on yh­dis­tel­mä roh­kai­sua ja per­heen omien va­lin­to­jen kun­ni­oit­ta­mis­ta.

Uu­dis­tuk­sen myö­tä per­he­va­paat myös pi­te­ne­vät, sil­lä uu­dis­tuk­sen jäl­keen yh­tä­jak­soi­ses­ti pi­det­ty­nä van­hem­pain­ra­ha­päi­vät riit­tä­vät sii­hen saak­ka, et­tä lap­si on rei­lut 13 kuu­kaut­ta van­ha.

Toinen suo­ma­lai­sen per­he­va­paa­mal­lin on­gel­ma vaa­tii vie­lä neu­vot­te­lu­ja.

Jat­ko­työs­sä toi­von kol­mi­kan­nan löy­tä­vän rat­kai­su­ja per­he­va­paa­mal­lin jous­ta­voit­ta­mi­seen ny­kyi­ses­tä. Tämä tar­koit­taa muun mu­as­sa ny­kyis­tä jous­ta­vam­paa työ­ai­kaa ja hel­pom­paa osa-ai­ka­työn yh­dis­tä­mis­tä las­ten­hoi­toon.

Li­säk­si per­he­va­pai­ta tu­li­si voi­da pi­tää myös osa-ai­kai­se­na ja use­am­mas­sa jak­sos­sa.

Jo­kai­sen per­heen elä­män­ti­lan­ne on eri­lai­nen, sik­si per­he­va­paa­mal­lin­kin pi­tää ol­la mah­dol­li­sim­man jous­ta­va. On to­del­la huo­mi­oi­ta­va yk­sin­huol­ta­jat, adop­ti­o­per­heet ja per­hei­den mo­ni­nai­suus.

Pien­ten las­ten van­hem­pien ei pi­täi­si jou­tua va­lit­se­maan per­heen tai työn vä­lil­lä, on voi­ta­va va­lit­a mo­lem­mat. Tar­vit­sem­me työ­e­lä­mään myös pien­ten las­ten van­hem­pia, mut­ta ei hin­nal­la mil­lä hy­vän­sä.

 

Kolumni on julkaistu alunperin Suomenmaa-lehdessä 5.2.2020.