Kolumni: Politiikka on kestävyysurheilua

Minut valittiin kolme ja puoli vuotta sitten melko lailla politiikan ulkopuolelta suoraan eduskuntaan. Puntaroin monta vuotta ehdokkuutta ja mietin, onko minusta poliitikoksi. Arvasin, että kaikenlaistahan se tulee olemaan. Ennakointini piti paikkansa. Kansanedustajan toimet kattavat taivaan ja maan niin teemallisesti, maantieteellisesti kuin tunteidenkin tasolla.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhdessä. Hallituksen edustajana se tarkoittaa sitä, että hallituspuolueiden kesken sovitaan vaalikauden alussa joukko asioita, jotka viedään yhdessä maaliin. Joukossa on jokaiselle mieluisia ja myös ikävämpiä asioita, mutta jotta omat tavoitteet etenisivät, on oltava toistenkin toiveiden takana.

Oppositiossa sen sijaan voi reilusti olla oman elämänsä taiteilija ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Opposition sparraus on tärkeä osa demokratiaa. Hirmuisen hyviä ovat tällä kaudella lajissaan olleet.

Innostavinta politiikassa on se, kun näkee jonkin itselle tärkeän asian, jota on kauan tyrkkinyt eteenpäin, todella nytkähtävän oikeaan suuntaan. Tässä ammatissa on myös kaikkein uusimman tiedon äärellä, sillä asiantuntijat auttavat mielellään meitä monisyisissä päätöksissämme.

Toisaalta haastavaa on valita mielenkiintoisista asioista tärkeimmät ja keskittyä niihin. Kinkkistä on myös valita päällekkäisistä tilaisuuksista ne tarpeellisimmat. Usein haluaisi ja pitäisi olla vähintään kolmessa paikassa samaan aikaan. Helppoa ei ole myöskään sanoa ei osaan niistä lukuisista toiveista ja pyynnöistä, joita kohtaa. Suomi on selvästi luottamustoimien luvattu maa.

Minut ovat yllättäneet nämä kuuluisat ”vallanhaluiset ja ilkeät kansanedustajakollegat”, jotka kuulemma ovat valmiita myymään kaiken vain saadakseen lisää valtaa. Oikeasti suurin osa poliitikoista on jotakin aivan muuta. Tuntevia, asioihin paneutuvia idealisteja, jotka yrittävät tehdä maailmasta pikkuisen paremman paikan elää.

Korostaisin sanaa tuntevia, sillä kansanedustajille tulevan palautteen perusteella voisi välillä luulla, ettei meillä vastaanottajilla voi tunteita olla ollenkaan. Kansanedustajat ovat kuitenkin ihmisolentoja arkisine iloineen ja suruineen.

Välillä on tuntunut, etten jaksa tätä yhä pahenevaa tahallista väärinymmärrystä ja asioiden vääristelyä. Pinnallinen, rakennettu kohu seuraa toistaan. Ketä enää kiinnostaa totuus tai se arkinen puurtaminen, mitä asioiden eteenpäinvieminen on?

Tällä kaudella minulla on ollut eduskunnassa monia synkkiä päiviä ja vaikeita äänestyksiä. Arvot eivät ole aina kohdanneet hallituskumppaneiden kanssa. Tämän tilanteen kanssa on silti pitänyt pärjätä, jotta saisi edes jotain itselle tärkeitä asioita etenemään.

Sipilän hallituksen kausi ei ole ollut helppo, mutta olemme onnistuneet laittamaan Suomen talouden kuntoon. Sen ansiosta ihmiset ovat päässeet töihin ja hyvinvointiyhteiskunnalla on jälleen tulevaisuus. Vaikka Suomella menee paremmin kuin aikoihin, kaikilla suomalaisilla ei vielä mene. Lähivuosina on tärkeintä huolehtia siitä, että kaikki suomalaiset ja koko maa pidetään mukana.

Politiikka on sitkeyslaji, jossa pitää katsoa eteenpäin. Päätin lähteä hakemaan kestävyysurheilulle nimeltä kansanedustajan hommat jatkoa ensi kevään vaaleissa. Kaakkois-Suomen, ympäristön, ilmaston ja koulutuksemme menestystarinan puolesta.

Kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk)
Savonlinna, Kaakkois-Suomen vaalipiiri

Kirjoitus on julkaistu 25.9.2018 Itä-Savon ja Länsi-Savon Puheenvuoro-palstalla.