Näkeekö EU metsän puilta?

Syyskuun puolivälissä Euroopan unionista kantautui hyviä metsäuutisia. Euroopan parlamentti oli äänestänyt metsien ilmastovaikutukseen eli hiilinieluihin liittyvästä lainsäädännöstä Suomen tavoitteiden mukaisesti.

Hiilinieluina metsät sitovat hiilidioksidia ja siten auttavat taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Pariisin ilmastosopimus edellyttää, että vuosisadan loppupuolella maailman päästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa. Hyvän metsänhoidon ansiosta Suomen metsät kasvavat nyt jopa 50 prosenttia enemmän kuin 70-luvulla. Vaikka metsien käyttöä lisätään metsäteollisuuden investointien takia, Suomen päästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa jo vuosisadan puolivälissä.

EU:n komission alkuperäisessä lakiehdotuksessa oli ongelmana, että vertailuajankohta olisi muuttanut Suomen metsien todellisen hiilinielun keinotekoisesti hiilidioksidipäästöksi. Tällöin Suomi olisi joutunut ostamaan päästökiintiöitä ilmastotavoitteidensa täyttämiseksi eli käytännössä maksamaan esimerkiksi Ranskan ja Saksan päästöistä.

Meidän metsämme ja kestävä metsänhoitomme ovat harvinaisuus, jota Keski- ja Etelä-Euroopassa on vaikea ymmärtää. Kun hollantilainen parlamentaarikko kysyy, montako metsää Suomessa on ja kertoo itse, että Hollannissa metsiä on 17, on helppo kuvitella, kuinka kaukana toisistaan ajattelutapamme ovat.

Keskustalaisen ympäristö- ja energiaministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla suomalaiset poliitikot ja virkamiehet sekä metsäalan toimijat tekivät laajalla rintamalla töitä reilun päätöksen puolesta. Uurastus palkittiin, kun EU-parlamentti ymmärsi Suomen tavoin tarkastella hiilinielujen merkitystä pitkällä aikavälillä.

Parlamentti otti huomioon myös puutuotteet hiilinieluina. Se on loistava uutinen esimerkiksi puurakentamiselle sekä erilaisille puupohjaisille innovaatioille, joita Etelä-Savossakin kovaa vauhtia kehitellään.

Ihme kyllä Suomen yhtenäistä linjaa nakerrettiin sisältä päin. EU-parlamentin äänestyksissä Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.), Heidi Hautala (vihr.), Merja Kyllönen (vas.) ja Sirpa Pietikäinen (kok.) äänestivät Suomen tavoitteita vastaan.

En voi ymmärtää tällaista toimintaa, koska parlamentin äänestyksessä oli pelissä ilmastonmuutoksen lisäksi suomalainen metsätalous. Jopa satojen miljoonien eurojen investoinnit kotimaiseen biotalouteen olisivat olleet vaarassa kaatua, jos alkuperäinen ehdotus olisi jäänyt voimaan. Puuta olisi toki voitu tuoda Venäjältä, ja olisimme voineet antaa Ruotsille reilun etumatkan siirtymisessä muovista uusiutuvien aikaan.

Mutta vasta ensimmäinen erävoitto on saavutettu. Vääntö jatkuu seuraavaksi EU-jäsenmaiden kesken. Ministeri Tiilikaisen tehtävä on vakuuttaa muiden jäsenmaiden ympäristöministerit parlamentin linjoille.

Vaikka on päätetty, että EU:ssa jokainen maa noudattaa omaa metsäpolitiikkaansa, EU:ssa on meneillään toinenkin metsien käyttöä säätelevä lakihanke. Uusiutuvan energian direktiivi on Suomessa kohtalonkysymys puupohjaisen bioenergian ja liikenteen biopolttoaineiden tulevaisuudelle.

Tällä kertaa komission pohjaehdotus on Suomen tavoitteiden mukainen, mutta parlamentista on väläytelty lisättäväksi byrokratiaa, joka vaikeuttaisi huomattavasti investointeja liikenteen biopolttoaineisiin ja bioenergian käyttöön.

Kestävää metsäpolitiikkaa harjoittavan Suomen on edelleen ajettava sinnikkäästi yhdessä muiden metsävaltaisten maiden kanssa bioenergian hyväksyttävyyttä uusiutuvana energiamuotona ja metsäpolitiikan päätösvallan säilyttämistä kansallisella tasolla.

Kuten keskustalainen pääministerimme Juha Sipilä on sanonut, EU:n pitäisi olla suurissa asioissa suuri ja pienissä pieni. Toivon, että EU näkisi metsän puilta myös näissä kysymyksessä.

Kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk.)

Kolumni on julkaistu 3.10.2017 Itä-Savossa ja Länsi-Savossa Puheenvuoro-palstalla.