Juhlapuhe, OK!Akatemia 28.8.

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Arvoisat Opettajankoulutuksen ja työelämän asiantuntijat!

Minulla on suuri ilo tuoda tervehdys OK!Akatemian 10-vuotisjuhlaseminaariin. Haluan kiittää järjestäjiä siitä erittäin hienosta työstä, jota olette tehneet talouselämän ja opettajankoulutuksen saamiseksi yhteiseen keskusteluun. Akatemia yhdistää yhteiskuntamme kaksi kivijalkaa: sivistyksen ja talouden.

Koulutusjärjestelmämme keskeinen vahvuus on laadukas opettajankoulutus. Se on ollut kivijalkamme jo yli 150 vuoden ajan. Se herättää ansaitusti kiinnostusta myös kansainvälisessä koulutusyhteistyössämme. Suomessa vierailevat kansainväliset koulutuksen asiantuntijadelegaatiot haluavatkin lähes poikkeuksetta tutustua opettajankoulutukseen.

Koen, että tätä opettajankoulutuksen vahvaa kehittämistyötä olemme nyt yhdessä jatkamassa tänään myös tässä OK!Akatemian juhlaseminaarissa. Koulujen ja oppilaitosten yhteistyö työelämän kanssa ja talousosaaminen opetuksen ja koulutuksen näkökulmasta ovat erittäin ajankohtaisia aiheita koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Olen erittäin huolissani ihmisen kasvavista talousongelmista. Yhteensä 375 000 suomalaisella on arkea hankaloittava maksuhäiriömerkintä. Näiden lukujen taakse kätkeytyy monta traagistakin tarinaa. Usein velkakierre lähtee liikkeelle nuoressa iässä.

Koulut eivät ole syyllisiä tilanteen. Taustalla on mielestäni yhteiskunnan arvojen muutos. ”Kaikki mulle heti” -ajattelu on saanut liian voimakasta jalansijaa.

Koulujen on oltava etujoukoissa ratkaisemassa tilannetta – yhdessä kotien ja muiden kasvattajien kanssa. Mielestäni sivistyksen ja koulutuksen tärkeimpiä tehtäviä on ihmisen itseauttamiskyvyn vahvistaminen. Pelkkä tiedollinen viisaus ei riitä, jos sitä ei osaa hyödyntää arjessa. Tästä on mielestäni myös talous- ja työelämätaidoissa kysymys: toimimisesta omaksi ja yhteisönsä parhaaksi.

[Koulujen ja oppilaitosten yhteistyö työelämän kanssa]

Yhteiskunnan, tieteen ja teknologian kehityksen nopeat muutokset vaikuttavat meidän arkipäiväämme ja työelämäämme. Väistämättä tällä kehityksellä on vaikutuksensa myös työssä ja elämässä vaadittanaan osaamiseen.

Meidän tulee huolellisesti valmistautua tulevaisuuden osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoimiseen, koulutuksen sisältöjen kehittämiseen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämiseen.

Uusia ideoita ja konkreettisia ratkaisuja näihin haasteisiin on haettava lähivuosina todella aktiivisesti.  Haasteet ovat kuitenkin luonteeltaan monisäikeisiä ja suuria. Niiden ratkaiseminen onnistuu vain yhteistyöllä ja. Opetuksen- ja koulutuksenjärjestäjien lisäksi ympäröivän yhteiskunnan sekä eri sidosryhmien ja yritysten toimijoiden oltava mukana kehitystyössä.

Tässä yhteistyössä on löydettävissä uusia mahdollisuuksia opetuksen ja koulutuksen järjestämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän tulee ajatella laajasti digitaalisuuden hyödyntämistä, eikä unohtaa myöskään erilaisia kampusratkaisuja. Samassa rakennuksessa voi toimia esimerkiksi koulu, kirjasto, lasten ja ikäihmisten palveluja unohtamatta.

Toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheen haasteena tällä hetkellä on ylioppilaiden hidas siirtyminen jatkokoulutukseen. Tämä johtaa Suomessa myöhäiseen siirtymään korkeakouluista työelämään. Tällä hetkellä lukioista välittömästi opintoja jatkaa vain alle 30 prosenttia opiskelijoista. Kymmenessä vuodessa jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus uusista ylioppilaista on kasvanut 15 prosenttia. Ottaen huomioon, että he ovat 15-vuotiaina olleet lähes maailman parhaita oppilaita PISA-tutkimuksen mukaan tarkasteltuna, niin tilanne on huolestuttava.

Hyvin usein nuorten jatkokoulutustoiveet ja toisaalta tarjolla olevat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eri alojen koulutuspaikkamäärät eivät täysin kohtaa. Muun muassa näiden edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseen tällä hallituskaudella laaditaan vuoden 2020 loppuun mennessä koulutuspoliittisen selonteko. Tässä parlamentaarisesti ohjatussa koulutuspoliittisessa selonteossa etsitään yhteiset pitkän aikavälin keinot Suomen koulutus- ja osaamistason nostamiseksi, koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi ja oppimiserojen kaventamiseksi. Selonteon pohjalta ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Hallitus haluaa myös parantaa nuorten jaksamista ja hyvinvointia. Tämän takia huomiota tullaan kiinnittämään vahvasti myös oppilas- ja opiskelijahuoltoon sekä opinto-ohjaukseen. On tärkeätä, että oppimisen edellytykset ovat kaikilla nuorilla kunnossa heidän aloittaessaan jatko-opintoja. Tämän varmistamiseksi oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistamiseen perusopetukseen ja toiselle asteelle on varattu hallitusohjelmassa yhteensä 29 miljoonaa euroa.

Hyvänä merkkinä voidaan pitää myös sitä, että korkeakoulujen sopimuksissa vuosille 2017–2020 on sovittu, että korkeakoulut lisäävät yhteistyötä toisen asteen koulutuksen järjestäjien kanssa korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi. Samalla uusi lukiolaki velvoittaa lukiot yhteistyöhön korkeakoulujen kanssa.

Näin lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöllä tuetaan nuorten jatko-opiskelutavoitteita. Korkeakouluvision tavoitteena onkin 25 – 34 -vuotiaiden korkeakoulutettujen määrän lisääminen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

[Opettajankoulutuksen vetovoima]

Suomalainen opettajankoulutus on korkeatasoista. Se ollut pitkään erittäin suosittu hakukohde. Suomi on erottunut monista muista maista suurilla hakijamäärillä. Opettajien kelpoisuusaste on erinomainen. Viime vuosina kiinnostus opettajankoulutukseen on kuitenkin ollut laskussa.  Erityisesti luokanopettajakoulutuksessa ja varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen hakijamäärissä on havaittavissa laskua.

Muussa yliopistojen antamassa opettajankoulutuksessa ja ammatillisessa opettajankoulutuksessa hakijamäärät ovat pysyneet pitkälti ennallaan.

Hakijamäärien lasku ja selkeät vaihtelut ovat herättäneet keskustelua muutoksiin vaikuttaneista syistä. Tutkittua tietoa hakijamäärien vähentymisestä ei ole. Yksi selkeä syy voidaan kuitenkin havaita. Hakijaikäluokkien koko pienenee. Lisäksi julkisessa keskustelussa on tuotu esille monia muita mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä: esim. kielteinen koulu-uutisointi mediassa on yleistä. Esiin nostetaan usein esimerkiksi koulutusleikkaukset, työrauhaongelmat ja homekoulut. Nämä kielteiset asiat näkyvät otsikoissa ja voivat muokata korkeakouluopintoja suunnittelevien nuorten mielikuvia.

Vastaavasti hyvät uutiset ja koulun arki eivät usein ylitä uutiskynnystä.

Olenkin ensitöikseni päättänyt käynnistää tutkimusperustaisen selvityksen opettajankoulutuksen vetovoimasta. Nyt on oikea hetki toimia.

[Opettajankoulutusfoorumin työssä verkostojen voima]

Opettajankoulutuksen kehittämisen lähtökohtana on oltava, että opettajankoulutus pysyy edelleen vetovoimaisena ammattina nuorten koulutusvalinnoissa.  Opettajankoulutusfoorumin julkistamassa kehittämisohjelmassa kiteytetty visio on mielestäni vahva: tulevaisuuden opettajankoulutuksen tehtävänä on luoda yhdessä parasta osaamista maailmaan. Olen iloinen, että tätä erinomaista, jaettua visiota kohti on nyt määrätietoisesti lähdetty kulkemaan.

Opettajankoulutusfoorumi on aloittanut opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutusta uudistamisen. Foorumin kehittämisohjelman linjaukset määrittävät yhteistä suuntaa suomalaiselle opettajankoulutukselle ja osaamisen päivittämiselle työuran aikana.

Toiminta on vahvasti valtakunnallista. Mukana toiminnassa on 11 opettajankoulutusta tarjoavaa yliopistoa sekä viisi ammatillista opettajankoulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua. Kuntia opettajankoulutuksen kehittämishankkeissa on mukana 129 eli jo noin noin 41 % kaikista kunnista. Kiitos tästä kehittämistyöstä teille kaikille yliopistoille, korkeakouluille ja verkostoissa mukana oleville!

Suomalaisen opettajankoulutuksen tulee jatkossakin kehittyä vahvana, vetovoimaisena ja kansainvälisesti arvostettuna.

[Talouslukutaidon osaaminen kunniaan]

Toinen merkittävä aihe tässä tulevaisuuden teemoja käsittelevässä seminaarissa on kansalaisten talouslukutaito. Kun tiedetään suomalaiset opettajat korkeatasoisiksi opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisiksi, niin tämän jälkeen on luontevaa kysyä, miten hyviä suomalaiset yleensä ovat talouslukutaidoissa?

Kuten sanoin puheeni alussa, talousosaamiseen liittyy olennaisesti se, ettei riitä, että nuori tai aikuinen tietää talouteen liittyviä asioita. Tieto pitää osata käyttää jokapäiväisessä arjessa.

Talousosaamisen arvioinnissa on hyvä huomioida ainakin seuraavat asiat: 1) tieto (esimerkiksi prosenttilasku, matemaattinen osaaminen, lainaaminen, säästäminen, kestävä kehitys, kiertotalous); 2) asenne (halu käyttää tietoa, osallistuminen, minäkuva, pystyvyys) ja 3) taito (valintojen tekeminen, tulot ja menot tasapainossa).

Professoreiden Panu Kalmin ja Olli-Pekka Ruuskasen tutkimuksen (2016) mukaan suomalaisten aikuisten talouslukutaito oli toiseksi parhainta heti ranskalaisten jälkeen. Kolmea kymmentä maata vertailleesta tutkimuksesta voidaan nostaa esille erityisesti seuraavia mielenkiintoisia havantoija:

  • ikäryhmällä 18-25-vuotiaat on muita alhaisempi taloudellinen tietämys, mutta talouskäyttäytyminen ei ole muita huonompaa.
  • eniten ongelmia kasaantuu 26-35-vuotiaille.
  • pojilla on enemmän maksuhäiriöitä kuin tytöillä, mutta tytöillä on kokemusta rahojen riittämättömyydestä ja velkaantumisesta.

Tulosten pohjalta voidaan kysyä, mitä talouslukutaidon osaamisessa on tavoiteltava? Mihin meidän kannattaa tulevaisuudessa keskittyä?

Tarvitsemme myös lisätutkimusta jatkopohdintojemme tueksi. Pidän myönteisenä sitä, että Suomen Akatemia on tutkimusrahoituksellaan jo usean vuoden ajan tukenut nuorten talousosaamisen kehittämistä vahvistavaa tutkimusta.

Myös seuraava PISA-julkistus on meidän kannalta mielenkiintoinen, sillä vuoden 2018 PISA-tutkimuksesta saadaan ensitietoja suomalaisten nuorten talousosaamisesta kansainvälisesti vertailtuna. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että tärkeintä on se pitkäjänteinen työ, jota tämän asian eteen tehdään – niin kouluissa, oppilaitoksissa kuin järjestö- ja työelämän suunnallakin.

Taloustietoa on ollut oppisisältönä pitkään osa yhteiskuntaoppia. Perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa yhteiskuntaopin roolia vahvistettiin 2000-luvun alussa ja edelleen vuonna 2016. Tällöin yhteiskuntaopin opetus aikaistettiin alkamaan jo neljännellä vuosiluokalla.

Myös lukion yhteiskuntaopin opetukseen tuli uuden tuntijakoasetuksen mukaisesti yksi kaikille pakollinen lisäkurssi yhteiskuntaoppia. Kaikille yhteisen taloustiedon kurssin lisäksi monissa lukioissa on erillisiä syventäviä yrittäjyyteen, sijoittamiseen ja talouspolitiikkaan liittyviä kursseja sekä yhteistyöhankkeita koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy kaikille pakollisina yhteiset tutkinnon osat -kokonaisuus. Sen osa-alueiden yhteiskunta- ja työelämäosaamisen tavoitteisiin sisältyy opiskelijan oman talouden suunnittelua ja siihen liittyvien riskien arviointia.

Yrittäjyys ja siihen liittyvä liiketoiminnallinen osaaminen eivät ole opetuksessa erillisiä oppiaineita. Etenkin yhteiskuntaopissa, historiassa ja tulevaisuudessa matematiikassa on kyseisiin painotuksiin liittyviä tavoitteita ja sisältöjä.

[Lopetus]

Tämän juhlaseminaarin ja koko OK!-Akatemian tärkein tehtävä on uusien näkökulmien löytäminen. Tämän kaltainen eri toimijoiden välinen ”ristiinpölyttyminen” mahdollistaa uusien näkökulmien löytämisen ja kokonaan uusien ajatusten syntymisen.

Toivonkin, että täällä pysähdytään pohtimaan yhdessä, miltä tulevaisuuden talouslukutaidon osaaminen näyttää? Miten koulutus ja työelämän osaamistarpeet kohtaavat? Millaisia yhteisiä oppimisympäristöjä jatkossa on muodostettavissa koulujen, oppilaitosten ja lähiyhteisöjen välille? Millaisia tavoitteita ja sisältöjä opettajankoulutuksessa vahvistetaan jatkossa? Toivottavasti vastaukset ovat tulevaisuutta ajatellen nuorten omia tavoitteita tukevia ja heidän tulevaisuuden koulutusvalintojaan rohkaisevia!

Näillä sanoilla kiitän teitä upeasta seminaarista ja toivotan onnea OK!Akatemian 10-vuotisen taipaleen johdosta erittäin tärkeän asian äärellä! Toivotan Teille kaikille oikein antoisaa juhlaseminaarin jatkoa!