Oodi kotiseuturakkaudelle

Tuo nyt ei ol­lut mis­tään ko­toi­sin  -kom­ment­ti on pa­laut­teis­ta ty­lyim­piä. Yh­tä lail­la on mah­ta­vaa ol­la jos­ta­kin ko­toi­sin. Koti ja ko­ti­seu­tu an­ta­vat elä­mäl­le juu­ret ja par­haim­mil­laan myös sii­vet.

Vii­me ai­koi­na on poh­dit­tu pal­jon sitä, mikä erot­taa mei­dät kes­kus­ta­lai­set muis­ta ja mikä on kes­kus­ta­lai­suu­den ko­vaa ydin­tä. Poh­din­ta on ol­lut hy­vää ja sitä pi­tää jat­kaa Kou­vo­lan puo­lu­e­ko­kouk­sen jäl­keen­kin.

KUN kes­kus­ta­lai­nen ta­paa uu­den ih­mi­sen, en­sin kä­tel­lään ja heti seu­raa­vak­si ky­sy­tään, mis­tä sitä ol­laan ko­toi­sin. Ko­ti­seu­tu­rak­kaus ja koko Suo­men ar­vos­ta­mi­nen yh­dis­tää mei­tä omin­ta­kei­sel­la ta­val­la.

Alu­ei­den puo­lus­ta­mi­nen on meil­le sekä jär­keä et­tä tun­net­ta. Maa­kun­ta on meil­le enem­män kuin vain it­se­hal­lin­nol­lis­ta alu­et­ta ku­vaa­va sana.

Yl­peys omis­ta ko­ti­kon­nuis­ta ylit­tää po­liit­ti­set raja-ai­dat ja so­si­aa­li­luok­kien kyn­nyk­set. Mitä kau­em­pa­na ko­toa ol­laan, sitä tie­toi­sem­mak­si omis­ta juu­ris­ta mo­nes­ti tul­laan.

Maa­il­mal­la on hie­noa tör­mä­tä suo­ma­lai­siin, mut­ta kaik­kein pa­ras­ta on tör­mä­tä toi­seen oman maa­kun­nan mie­heen tai nai­seen. Omal­laan ei ou voit­ta­nut­ta, ku­ten Sa­vos­sa sa­no­taan.

KO­TI­SEU­TU­RAK­KAUS on uu­siu­tu­va luon­non­va­ra, joka yl­lä­pi­tää ja el­vyt­tää elä­mää kaik­ki­al­la Suo­mes­sa.  Ke­sä­ta­pah­tu­mis­sa ko­ti­seu­tu­rak­kaus konk­re­ti­soi­tuu.

Rak­kau­des­ta omaan ko­ti­paik­kaan syn­ty­vät mitä mo­ni­nai­sim­mat, pit­käl­ti va­paa­eh­tois­voi­min to­teu­te­tut ke­sä­ta­pah­tu­mat. Kau­pun­gi­no­sa­ta­pah­tu­mat ko­ko­a­vat yh­teen ih­mi­siä, joi­den suh­de asuin­paik­kaan voi ol­la ajal­li­ses­ti ly­hyt mut­ta kui­ten­kin erit­täin syvä. Kiin­ty­mi­nen ko­ti­paik­kaan vah­vis­taa ha­lua toi­mia sen puo­les­ta.

Suo­si­tuil­la mök­ki­paik­ka­kun­nil­la mök­ki­läi­set ovat iso voi­ma­va­ra pai­kal­lis­ten toi­mi­joi­den tu­ke­na. Ko­ti­seu­tu­rak­kaut­ta hyö­dyn­tä­mäl­lä voi­daan hou­ku­tel­la pois­muut­ta­nei­ta joko va­paa-ajan asuk­kaik­si tai pa­luu­muut­ta­jik­si.

NOS­TAL­GIA ja his­to­ri­a­tie­toi­suus ovat kiin­teä osa ko­ti­seu­tu­rak­kaut­ta. Ai­ka­mat­kus­ta­mi­nen his­to­ri­aan vah­vis­taa juu­ri­am­me.

Vim­pe­lis­sä ol­laan yl­pei­tä kal­kin­pol­ton pe­rin­tees­tä ja Iso­ky­rös­sä Na­pu­en mam­sel­lit elä­vöit­tä­vät 1700-lu­vun alun so­ti­laal­li­sia ta­pah­tu­mia. Su­kel­luk­sen oman alu­een his­to­ri­aan voi­kin teh­dä yh­des­sä mui­den kans­sa, toi­min­nal­li­ses­ti ja luo­vas­ti.

Kult­tuu­ri­pe­rin­tö py­syy hen­gis­sä elä­mäl­lä ajas­sa. Esi­mer­kik­si verk­ko­jen vaih­ta­mi­nen ka­tis­koi­hin ja kas­le­rin vaih­ta­mi­nen gril­lin ää­rel­lä sil­loin täl­löin kas­vik­seen ovat ta­po­ja yl­lä­pi­tää meil­le tär­kei­tä pe­rin­tei­tä ja ta­pa­kult­tuu­ria – sa­mal­la kui­ten­kin sekä omaa et­tä luon­non hy­vin­voin­tia vaa­lien.

MEIL­LÄ on pal­jon upe­aa pai­kal­lis­ta, alu­eel­lis­ta ja val­ta­kun­nal­lis­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä ja his­to­ri­aa. Tätä kaik­kea kan­nat­taa vaa­lia ja ol­la sii­tä tie­toi­sia ja yl­pei­tä.

”Joka ih­tee­sä luot­taa, se ky­ky­sä tup­loo”. Us­kon, et­tä täl­lä sa­vo­lai­sel­la it­se­var­muu­del­la saam­me säi­ly­tet­tyä suo­ma­lais­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä yhä pa­rem­min myös tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Ja su­at­taa­pi tuo vii­saus it­se­luot­ta­muk­sen vai­kut­ta­vuu­des­ta pä­teä kes­kus­taan­kin.

julkaistu Suomenmaassa 21.8.2019