Sairaaloiden työnjako uusiksi vaativimpien leikkausten osalta

Etelä-Savossa on pitkään ollut tiedossa sairaaloiden työnjaon uudistuminen vuoden 2018 kesällä. Maakunnan sisäistä yhteistyötä ja valmistelua on tehty hyvässä hengessä Savonlinnan ja Mikkelin sairaaloiden välillä. Ajatuksena on ollut, että saisimme alueella itse päättää, miten tehtäviä jaettaisiin toimipisteiden välillä.

Viime viikolla valtioneuvosto antoi tämän sairaaloiden välistä työnjakoa määrittelevän asetuksen, jota myös keskittämisasetukseksi kutsutaan. Muutos keskittää tekonivelleikkaukset ja syöpäleikkaukset arvion mukaan 15 sairaalaan nykyisen runsaan 30:n sijaan. Leikkaukset keskitetään asettamalla niille sairaalakohtaiset vähimmäismäärät: esimerkiksi tekonivelleikkauksia saa jatkossa tehdä vain sairaaloissa, joissa niitä tehdään vähintään 600 vuodessa.

Mikkeli-Savonlinna-alueella on valmistelua tehty ajatuksella, että saamme itse sopia, millä tavalla puolittaa näitä vaativampia leikkaustehtäviä nimenomaan kahden toimipisteen välillä. Puolitukseen emme tällä asetuksella pääse, vaan sairaaloiden välillä tehdään vahvempi työnjako.

 

Keskit­tä­minen tuntuu olevan lääketieteessä tren­di­kästä, mut­ta muual­la Euroo­passa leikkausten vähimmäismäärät ovat selvästi maltil­li­sempia. Orto­pedian ja trau­ma­to­logian do­sentti Matti Hirn kirjoittaa Potilaan lääkärilehdessä 24.8.2017, että Saksassa tekonivelleikkauksia ollaan paraikaa keskittämässä sairaaloihin, joissa leikkausten vähimmäismäärä olisi 100 tekoniveltä vuodessa. Suomessa kuitenkin vaaditaan siihen nähden kuusinkertaista leikkausmäärää.

Hirn kertoo myös, että Ruotsissa tekonivelleikkauksia on hajautettu pois suurista sairaaloista nimenomaan pieniin sairaaloihin, jolloin toiminta ei haittaa muuta vaativaa kirurgiaa tai päivystystä. Leikkaustulokset ovat Ruotsissa maailman parhaita, joten olisiko Suomella tässä syytä katsoa länsinaapuriin?

 

Keskittämisasetuksessa on kuitenkin kyse vain muutamista vaativimmista leikkaustoimenpiteistä. Asetuksessa säädettävät leikkaukset ovat operaatioita, joita ihminen kohtaa toivottavasti korkeintaan kerran elämässään. Savonlinnan ja Mikkelin keskussairaaloissa pysyy jatkossakin yöpäivystys, päivystysleikkausvalmius ja paljon päiväkirurgisia toimenpiteitä.

Lisäksi maakunnassa voidaan aivan hyvin sopia, että vaikka tekoniveloperaatio tehtäisiin toisessa sairaalassamme, voidaan jatkohoito kuntoutuksineen toteuttaa siinä oman lähialueen sairaalassa. Emme saisi jumiutua siihen, missä leikkaus tehdään, vaan olla kiinnostuneita siitä, miten nopeasti vaikkapa leikkauksesta kuntoutuu. Meidän tulee olla toteuttamassa hyviä lähipalveluita ja kannustamassa kuntia toimiviin avo- ja kotipalveluihin.

 

Ihmisten arjen ja terveyden kannalta kaikkein tärkeintä on panostaa ennaltaehkäisyyn, perusterveydenhuoltoon ja kuntoutukseen. Keskustan painopiste on nyt ja jatkossa sujuvasti toimivien peruspalvelujen ja riittävän palveluverkon turvaamisessa, jotta vaativampaa hoitoa tarvittaisiin entistä vähemmän.

Siksi hyvässä hengessä alkanutta yhteistyötä maakunnan ja kuntien välillä on jatkettava perusterveydenhuollon vahvistamisessa ja terveyden edistämisessä sekä edelleen sairaaloiden välillä leikkaustoimintojen työnjaossa.

 

Kolumni on julkaistu alunperin Länsi-Savossa 29.8.2017 ja Itä-Savossa 30.8.2017.