TET-harjoittelijan kokemuksia: Viikko eduskunnan elämää

Nuoren näkökulmasta katsoen eduskunta vaikuttaa salaperäiseltä ja arvokkaalta paikalta, jonne meillä ei ole asiaa. Päättäjien elämä on salaperäistä ja erilaista kuin muiden. Tämän takia äitini ehdottaessa TET-paikakseni eduskuntaa nauroin idealle kuin hyvällekin vitsille. Hetken naurettuani kuitenkin hiljenin. ”Oletko sinä tosissasi? Onko se mahdollista?”

Eipä siinä muuta kuin sähköpostia äidin suosittelemalle kansanedustajalle, joka sattui olemaan Hanna. Paremmin ei äiti olisi voinut valita. Hannan avustaja Niina vastasi sähköpostiini nopeasti, ja sovimme tapaamisesta. Kävimme äidin kanssa tutustumassa Pikkuparlamenttiin. Kun lukusalissa sattumalta törmäsimme Timo Soiniin, aloin ymmärtää mihin seikkailuun pääsisin mukaan.

Ensimmäisenä päivänä olin hieman hämmentynyt, mutta opin nopeasti talon tavoille. Hanna osoittautui maailman mukavimmaksi henkilöksi. Ei varmasti muiden TET-ohjaaja ensimmäisenä päivänä ojentanut heille ruusua, siitä olen varma. Lounaalla järkytyin vaihtoehtojen määrästä niin, etten vähään aikaan osannut tehdä mitään. Lounaat muodostuivat kuitenkin nopeasti lempihetkikseni, eivätkä vain hyvän ruoan tai tauon takia, vaan sen mitä sain kuulla ja oppia. Opin ruokatauoilla ehkä jopa enemmän kuin ns. ”kunnon hommissa”.

Minun ja Niinan seuraan liittyi milloin Hanna itse, milloin joku muu kansanedustaja tai avustaja, ja oli kiinnostavaa kuunnella tarinoita avustajan elämästä ja sen hauskoista kommelluksista. Päädyimme nauramaan mm. instagram-suunnitelmille ja eräälle karkkikatastrofille. Niinan kanssa ei tule tylsää, sen tajusin heti. Ja jos olinkin luullut eduskunnassa työskentelevien ihmisten olevan vakavia, oli tämä olettamus nyt todistettu vääräksi.

Yksi hienoimmista kokemuksista oli täysistunnon seuraaminen. Ennen kaikki sellainen oli tuntunut niin viralliselta, mutta kun nyt näin ministereiden ja kansanedustajien juttelevan keskenään ennen istuntoa, tajusin, että voivathan hekin olla ystäviä keskenään. Ei se ole kiellettyä. Tähän liittyykin tärkein sisäistämäni oppi. En pidä kovinkaan tärkeänä sitä, opinko jotain nippelitietoa keskustan vaaliohjelmaan liittyen, vaan sitä, että tajusin, ettei eduskunta ole mikään salainen paikka, jossa puhutaan hiljaa ja tarkistetaan salaisia asiakirjoja. Tänne pääsee ja saa tulla kuka vain, sen olin itsekin nyt todistanut. Suomen asioiden hoitaminen ei ole kenenkään yhden ihmisen harteilla, vaan täällä tätä maata hoidetaan. Pikkuhiljaa, istunto kerrallaan. Ja kuka tietää, ehkä tuolla istuntosalissa kymmenen vuoden päästä istuu joku minun luokkalaisistani.

Elämä eduskunnassa yllätti minut rentoudellaan, mutta toisaalta sillä työn määrällä, mikä ihmisillä oikeasti on hoidettavana. Rentoudella en tarkoita laiskuutta, vaan sitä, etteivät kaikki istuneet ruokapöydässä hiljaa ja vakavina, vaan pöydissä juteltiin, naurettiin ja vaihdettiin kuulumisia. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, eivätkä puheenaiheet useinkaan edes sivuuttaneet politiikkaa. TET-paikkana suosittelen eduskuntaa kaikille, jotka ovat valmiita tekemään töitä ja sanomaan: ”Totta kai!”, kun haluaisikin sanoa: ”En minä nyt tuota osaa tehdä.” Tänne kannatta todellakin tulla, ja voin taata, että opit jotain, jos vain pidät silmät ja korvat auki. Onhan tämä nyt kuitenkin eduskunta!

Vilma
8-luokkalainen Hiidenkiven peruskoulusta