Uutta potkua koulutusvientiin

Useimmiten ulkomainen kollega ottaa tavatessamme puheeksi Suomen koulutusjärjestelmän. Kuinka huipputasoinen ja tasa-arvoinen järjestelmämme on ja miten korkeita pisteitä PISA-tuloksissa maamme saa ainoana länsimaana idän pikakiitureiden joukossa monta tuntia lyhyemmillä koulupäivillä.

Pitkälti PISA-tuloksia on kiittäminen koulutusbrändistämme, joka maailmalla tunnetaan ja odottaa hyödyntäjäänsä. Hallitus on tunnistanut koulutusviennin mahdollisuudet: osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeen yhtenä tavoitteena on saada koulutusvientimme voimakkaaseen kasvuun.

Koulutusvientiä on helpotettu lainsäädännöllisiä esteitä purkamalla. Asiassa on edistytty kiitettävästi hallituskaudella. Muuan muassa korkeakoulujen lukukausimaksujen periminen EU-ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta ja tilauskoulutuksen myyminen on mahdollistettu. Tällä hetkellä käsittelyssä on lukioiden koulutusviennin mahdollistava lakiesitys.

Seuraavaksi huomio pitää kiinnittää kahteen käytännön seikkaan. Ensimmäiseksi tarvitsemme lisää ja parempia koulutusviennin ammattilaisia. Toiseksi tarvitsemme koulutusviennin toimijoiden yhteistyötä.

Osaamisvajeeseen on jo suunnitteilla helpotusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutusviennin tiekartassa on ehdotettuna koulutusviennin 30 opintopisteen erikoistumisohjelman suunnittelun aloittaminen sekä pilottitoteutus. Asiassa on edetty opetussuunnitelmatyöhön.

Eri alat tarvitsevat erilaisia koulutusviennin ammattilaisuuden sisältöjä. Siksi erikoistumiskoulutuksen suunnittelun on hyvä lähteä oppilaitostasolta. Koulutusviennin koulutukseen on voinut hakea ministeriöstä erityisavustusta.

Kuulisin mielelläni puhuttavan muuntokoulutuksesta, jossa osaaminen pystytään räätälöimään eri maiden opetussuunnitelmia, kulttuureja ja käytäntöä vastaavaksi. Tämä on sitä koulutusviennin edistämistyön ydintä, johon toivoisin entistä useamman oppilaitoksen ja yksikön tarttuvan – yhdessä.

Erikoistumiskoulutuksen ohessa tarvitaan toki lyhyempiä koulutuksia ja sparraustilaisuuksia koskien esimerkiksi kohdemaissa toimimista tai opiskelijoiden Suomeen tuloon liittyviä kysymyksiä. Tämänkaltaiset tilaisuudet näen tietynlaisina tukitoimintoina, joita Opetushallituksen on hyvä tarjota osana vastuutaan koulutusviennin kasvuohjelmasta.

Palatakseni yhdessä tekemiseen, liittyy se siihen varsin luonnolliseen haasteeseen, että iso osa koulutusviennin toimijoistamme on pieniä ja aloittelevia yrityksiä. Kaupallisesti merkittävien hankkeiden saaminen edellyttää riskinottokykyä ja merkittävää pääomaa.

Koulutusviennin tiekartassa todetaan, että ”vaikka suomalaisille toimijoille kansainväliset markkinat ovat avoinna, suomalaiset toimijat tekevät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varovaisesti ja kansainvälisesti katsoen pienehköjä ja erillisiä hankkeita, joissa kilpaillaan monien muiden, jopa kotimaisten toimijoiden kanssa. Suomalainen osaaminen jää näin vajaasti hyödyntämättä monella potentiaalisella uudella tai suurella markkina-alueella.”

Kun katsotaan suomalaisen koulutusviennin lyhyttä historiaa, on myönteisenä asiana todettava aimo harppaus asenteellisessa ilmapiirissä: vihdoin koulutusviennistä voidaan keskustella varteenotettavana liiketoimintamahdollisuutena ilman mörköjä ja pelkoja porttiteoriasta suomalaisille opiskelijoille ulotettaviin lukukausimaksuihin. Tässä Sipilän hallitus on jo tehnyt suuren työn lyhyessä ajassa.

Myös konkreettisia, innoittavia esimerkkejä alkaa löytymään yhä enemmän, kuten Saudi-Arabiasta Suomeen täydennyskouluttautumaan saapuvat yli 100 opettajaa. Tämäkin sopimus on saatu solmittua useiden toimijoiden yhdistettyä voimansa.

Työtä koulutusviennin edistämiseksi riittää vielä ja kaasua on painettava lujempaa. Meillä on maailman parhaat opettajat ja valmis koulutuksen pienen supervallan maabrändi. On syytä pitää rintaa rottingilla läntisten naapureiden tapaan ja antaa mennä. Kysyntää kyllä löytyy.

 

Kirjoitus julkaistu Suomenmaan blogissa 19.5.2017