Tekijä: hannakosonen

Erikoisen vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa on jäänyt Orpon hallituksen toteuttama aikuiskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen alasajo. 

Aikuiskoulutustuki on lopetettu, mutta myös ammatillisen koulutuksen leikkaukset tehdään siten, ettei oppilaitoksilla ole enää mahdollisuutta kouluttaa toista tutkintoa tekeviä eikä tutkintoaan täydentäviä tai osaamistasoaan nostavia. 

Samaan aikaan hallitus on valmistellut ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusjärjestelmien uudistuksia, joissa korkeakoulut eivät enää saa rahoitusta toisen korkeakoulututkinnon suorittaneista opiskelijoista.

On totta, että tietyillä aloilla yritykset voivat kouluttaa osaajia itselleen, mutta erityisesti julkisilla koulutus- sekä sosiaali- ja terveysaloilla kouluttautuminen jatkossa tulee vähintään vähentymään rajusti tai loppumaan kokonaan. Samaan aikaan juuri näillä aloilla on työntekijöillä oltava lakisääteiset tutkinnot, jotta työssä voi ylipäätään toimia.

Pidämme Suomea sivistysvaltiona ja olemme tunnettuja hyvästä koulutuksestamme. Meillä on myös vuosikaudet ollut laaja ymmärrys osaamisen merkityksestä talouden kasvuun, työelämän murroksesta, osaamisen päivittämisen tarpeesta kaikissa ikäryhmissä sekä siitä, että koko yhteiskunta hyötyy läpi elämän jatkuvasta oppimisesta. 

Nyt Suomi on hallituksen toimesta nytkähtämässä kohti maksullista koulutusta, koska hallitus uskoo kuntien, hyvinvointialueiden, yritysten sekä yksityishenkilöiden maksukykyyn kouluttautua omalla rahalla.

Tästä hallituksen ajamasta suuresta koulutusjärjestelmän muutoksesta tulee käydä enemmän yhteiskunnallista keskustelua.

Tämä muutos kun ei ainoastaan vaikuta aikuisiin vaan myös nuoriin, joiden pitää jatkossa kerrasta valita se oikea ala loppuelämäksi. Hallituksessa ja ministeriössä ei nähdä, että urapolut muovautuvat elämän ja ympäröivän yhteiskunnan muutosten myötä, eivät hallituksen päätöksillä.

Tämä historiallinen muutos osuu luonnollisesti eniten ikääntyneille seuduille ja siten itäiseen Suomeen kaventaen myös alueen nuorten kouluttautumismahdollisuuksia. 

Kysymys kuuluukin, onko muutos välttämätön säästöjen nimissä ja onko hallitus ottanut huomioon pitkän aikavälin vaikutukset maamme kasvulle ja sivistystasolle? Hallituksen esitysten perusteluja lukiessa vastaus on valitettavasti kielteinen.

Hanna Kosonen, kansanedustaja (kesk), Savonlinna
Vesa Kallio, kansanedustaja (kesk), Mikkeli

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut teattereiden ja orkestereiden ensi vuoden valtionosuudet. On epäreilua asettaa kulttuurikenttää vastakkain, mutta näin ministeriö on päättänyt tehdä leikkaamalla toisilta enemmän kuin toisilta.

Kaupunginteattereissa yli kymmenen prosenttia lähtee Kuopion, Varkauden, Mikkelin, Savonlinnan, Kouvolan, Lappeenrannan, Kokkolan ja Hämeenlinnan teattereilta, sekä esimerkiksi Komediateatterilta. Imatraltakin lähtee yli yhdeksän prosenttia. Säästöjen osuminen Itäiseen Suomeen ei varsinaisesti naurata.

Pienellä pääsivät – eivätkä ollenkaan yllättäen – ruotsinkieliset teatterit. Myös tanssi- ja lastenteatterit voivat huohtaa. Turun, Helsingin, Tampereen, Oulun, Lahden ja Espoon kaupunginteatterit selvisivät alle seitsemän prosentin leikkauksilla, mikä toki heidänkin budjeteissa tarkoittaa ohjelmiston kapenemista.

Orkesteripuolella Helsingin Kaupunginorkesteria on aina arvostettu rahoituksessa korkealle, kuten myös Turkua. Joka tapauksessa vapaan kentän orkesterit saivat lisää rahoitusta ja kaupunginorkestereilta otettiin pois. Kymmenestä vapaan kentän toimijasta kuusi sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Eniten säästettiin suhteessa Kemiltä ja Savonlinnalta.

Kulttuurilaitosten tilannetta ei paranna kulttuuripalveluiden arvonlisäveron nosto kymmenestä neljääntoista, eikä itäisessä Suomessa kuntien haastava tilanne. Oikeudenmukaista helpotusta toivottiin kuntien valtionosuusuudistuksesta, mutta hallitus siirsi sitä vuodella ja samalla tulonsiirto itäisestä Suomesta kasvukeskuksiin jatkuu vähintään yhden ylimääräisen vuoden.

Taidelaitoksissa tehdään jo nyt pienellä rahalla merkittävää työtä, eräänkin kaupunginteatterin suositun esityksen lavastus toteutettiin 1500 eurolla. Hyvin pian monessa kulttuurilaitoksessa säästäminen kuitenkin muuttuu mahdottomaksi.

Leikkauksissa näyttää toteutuvan valitettavasti hallituksen linja, joka toteutuu leikkauksissa ja panostuksissa kaikilla muillakin aloilla. Itäiseen Suomeen osuu monelta suunnalta, mutta toisaalle ei osu mikään.

Hanna Kosonen (kesk)

Savonlinna

Markku Siponen (kesk)

Kiuruvesi

Kosonen ja Qvintus saavat vieraaksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurun. Puhetta riittää valiokunnan työtaakasta, eduskunnan ilmapiiristä ja roustaamisesta. Lisäksi Kiuru murtaa sote-myyttejä Hannan ja Dimin revolverihaastattelussa.

Mutta kenen hevonen laukkaa laput silmillä päin seinää ja saadaanko jakkara jaloilleen? Lopussa pietarsaarelainen runo, jossa sanat ros och Marin.

Hallitus on leikkaamassa ensi vuonna 22,4 miljoonaa euroa opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuribudjetista. Työ- ja elinkeinoministeriöstä lähtee 2,5 miljoonaa audiovisuaalisen alan tuotantokannustimesta eli elokuva- ja sarjatuotannoista. Lisää kohdennuksia selviää syksyn aikana, mutta vähintään 25 miljoonaa euroa kulttuuriin ja taiteeseen on käytössä vähemmän.

Leikkaukset tarkoittavat pelkästään valtionosuuslaitosten eli museoiden, teattereiden ja orkestereiden osalta seitsemän prosentin leikkausta. Vapaan kentän toimijat tulevat olemaan vieläkin ahtaammalla. 

Ministeriöstä on ilmoitettu, ettei leikkausta tehdä juustohöyläämällä vaan ministeriö ja hallitus käytännössä itse valitsee mikä teatteri, museo ja orkesteri saa jatkaa ja mistä laitetaan taiteenammattilaiset pihalle. 

Orkesterit eivät enää soita, suomalaisia kantaesityksiä ei synny, teatteriesitykset eivät enää nyrjäytä mieliä uusiin asentoihin, iloa ja oivalluksia on vähemmän. Voidaan aivan hyvin puhua suomalaisen kulttuurikentän alasajosta ja kulttuurilaitosten keskittämisestä isoihin kaupunkeihin.

Kulttuurialalla vähällä tehdään paljon. Säästöjä tuskin lopulta syntyy, kun kulttuurialan ammattilaiset joutuvat työttömyysturvan piiriin ja kulttuurielämästä elinkeinonsa saavat hotellit, ravintolat ja kuljetusalan yrittäjät menettävät asiakkaitaan, kaupungit veto- ja lumovoimaansa.

Talouden korjaamisessa ei ole vaihtoehtoja, mutta korjaamisen toteutustavassa on lukuisia vaihtoehtoja. Yksityislääkäreiden KELA-korvauksiin kulutetaan 70 miljoonaa euroa eli tähän mennessä 2400 euroa per käynti. Oluen verotuksen 25 miljoonan euron alennus voitaisiin sekin kohdentaa toisin.

Vuosina 2026-27 leikkaukset tulevat olemaan vielä suuremmat. Mitä puolustettavaa meillä on, jos meillä ei ole kulttuuria, sanotaan Winston Churchillin sanoneen, vaikka hän ei aivan noin sanonutkaan. Kysymys on kaikesta huolimatta hyvä. Mihin tämä maa on menossa ilman suomalaista kulttuuria ja suomalaisten mahdollisuuksia kokea kulttuuria. Emme halua sitä päivää olla näkemässä.

Petri Honkonen, kansanedustaja, kesk

Hanna Kosonen, kansanedustaja, kesk

Kirjoittajat ovat toimineet kulttuuriministereinä.

Melko vähälle huomiolle on jäänyt ammatillisen koulutuksen kevään kehysriihessä päätetyt 100 miljoonan euron leikkaukset. Lisäksi eilen hallitus ohitti olankohautuksella budjettiriihen tiedotustilaisuudessa 20 miljoonan lisävähennykset.

On helppo muistaa vuosien 2015-2019 melkein 200 miljoonan euron suuruiset leikkaukset, jotka ajoivat oppilaitokset erittäin tukalaan tilanteeseen. Siksi ihmettelen miten 120 miljoonaa voisi lähteä tuosta noin jälleen kerran sieltä, jossa tehdään maallemme tärkeitä ammattilaisia ja myös pidetään huolta heistä, joista hieman huolellisemmin pitää huolta pitää.

Suurleikkausten lisäksi ei julkisuudessa ole myöskään käsitelty valmistelussa olevaa rahoitusreformia, joka tulee mylläämään sisäänotot ja koulutusalat uusiksi. Ammatillinen koulutus kuitenkin uudistettiin vasta viitisen vuotta sitten ja oppilaitokset tekevät edelleen uudistuksen muutostöitä. Oppilaitoksille onkin tullut yllätyksenä se, että rahoitusperusteet tulevat – mikäli hallitus hyväksyy lakiluonnoksen – muuttumaan jälleen radikaalisti. Siitä mistä aikaisemmin on palkittu, ei tulevaisuudessa saakaan rahoitusta.

Käytännössä rahoitus suunnataan jatkossa erityisesti ensimmäistä tutkintoa tekeville. Tämä muutos noudattaa toki loogisesti hallituksen linjaa, jossa muunto- ja täydennyskoulutukselta eli alanvaihdoilta, osaamisen täydentämiseltä ja elinikäiseltä oppimiselta viedään edellytykset.

Lisäksi ammattitutkinnot tulevat sijoittumaan uusiin hintakoreihin, jolloin tietyillä aloilla ei jatkossa pystytä järjestämään opetusta, koska siihen ei ole enää varaa. Näitä aloja ovat esimerkiksi useat tekniikan alat kuten talotekniikka.

Ehdotetussa muodossa itäisestä Suomesta häviää satoja koulutuspaikkoja rahoitusmuutosten takia. Tätä voidaan hyvällä syyllä kutsua käänteiseksi itäisen Suomen ohjelmaksi. Siitäkin olisi syytä puhua.

Suomeen ollaan perustamassa Naton maavoimien alaesikuntaa ja maavoimien johtoporrasta. Alaesikunta on osa Naton komento- ja johtamisrakenteen kokonaisuutta ja toimii Norfolkin yhteisoperaatiojohtoportaan alaisuudessa.

Alaesikunta on operatiivisessa toimintavalmiudessa vuorokauden ympäri ja se on vastuussa Naton maaoperaatioista Pohjoismaissa. Alaesikunnan perustaminen tulee vahvistamaan Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuutta.

Päämajakaupunki Mikkelissä toimii Maavoimien esikunta, kaupungissa on sopivia tiloja ja osaamista, jotka tukisivat kansallisen ja liittokunnan yhteisen puolustuksen yhteistoiminnan syventämistä ja Suomen Nato-integraation menestyksellistä loppuunsaattamista. On olennaisen tärkeää, että päätös alaesikunnan sijainnista kohdistuu Mikkeliin. Päätös tehdään puolustuksellisin perustein ja perusteet ovat Mikkelin puolella valmiista puolustusvoimien rakenteista itäsuomalaiseen sijaintiin.

Naton alaesikunnan sijainti Mikkelissä vaikuttaisi myönteisesti myös koko alueen talouteen ja olisi välttämätön päätös koko rajaseudun kannalta. Tulevaisuudenuskon vahvistaminen itäisessä Suomessa on myös turvallisuuspolitiikkaa.
Esikunnan perustaminen Mikkeliin olisi tässä ajassa monella tavalla tärkeä viesti siitä, että itäistä Suomea ja sen asukkaita ei ole tyystin unohdettu.

Vesa Kallio, kansanedustaja, kesk
Hanna Kosonen, kansanedustaja, kesk

Poditiikkaa on tällä kertaa historiallisen kovassa seurassa, kun Kosonen ja Qvintus saavat vieraakseen Ben Zyskowiczin: poliitikon, josta tulee tällä vaalikaudella Suomen historian pitkäaikaisin kansanedustaja.

Tämä jakso on politiikkaa seuraavien unelma. Miltä eduskunta näyttää vuonna 2024 ihmiselle, joka on ollut talossa kansanedustajana jo vuodesta 1979? Mitä Zyskowicz sanoo suomettumisesta ja miten kokoomus pääsi poliittisesta paitsiosta hegemonia-asemaan?

Ja niin: Poditiikkaa kysyy myös, vieläkö Ben on ehdolla vuoden 2027 vaaleissa. Siihenkin saadaan vastaus.

Kosonen ja Qvintus juhlistavat 25. Poditiikkaa-jaksoa erittäin mielenkiintoisella vieraalla. Aiheina eurovaalit, äärioikeisto ja EU:n laajeneminen sekä kotimaan poliitiikasta perustuslakivaliokunnan rooli.

Lisäksi saadaan kuulla, miltä tuntuu joutua eroamaan ministerintehtävästä vain muutaman päivän jälkeen. Poditiikan vieraana on perussuomalaisten Vilhelm Junnila, joka kertoo, tuntuiko kohtelu reilulta.

Lopuksi kuullaan länsimurteinen runo, joka saa studion itäsuomalaisen kaksikon päät pyörryksiin.

Keskustan ympäristövaliokunnan jäsenet jättivät eriävän mielipiteen lausuntoon julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025-2028.

Orpon hallituksen Julkisen talouden suunnitelmassa ei ole onnistuttu tekemään valintoja ja tarvittavia uudistuksia, joilla saavutettaisiin edes hallitusohjelmassa määritetyt ilmasto- ja luontotavoitteet.

-Julkisen talouden suunnitelma nostaa esiin huolen siitä, pystyykö ministeriö suoriutumaan sille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista rajusti pienenevillä määrärahoilla, toteaa kansaedustaja Hanna Kosonen.

Erityistä huolta ympäristövaliokunnan keskustalaiset jäsenet kantavat luonnonvara-alan koulutuksesta. Hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen ja rahoituslain muutoksesta leikkaa luonnonvara-alan rahoitusta. Leikkaus tapahtuu siirtämällä tutkintoja kustannuskoreissa nykyistä alempiin koreihin. Tämä osuu sekä ammatillisiin perustutkintoihin kuin ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin.

-Esitys on parhaillaan lausuntokierrokselta. Saatu lausuntopalaute edellyttää hallituksen edustajilta reagointia. Maa-, puutarha- ja metsätalous ovat keskeinen osa suomalaista taloutta, ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Eikö hallitus halua niiden olevan sitä myös tulevaisuudessa turvaamalla alan koulutusmahdollisuudet, kysyy kansanedustaja Vesa Kallio.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeisessä roolissa ovat maa- ja metsätalouden harjoittajat ja alalla työskentelevät. Samalla on kyse maaperän terveyden ja kasvukunnon ylläpitämisestä, joilla on keskeinen merkitys huoltovarmuuden ylläpitämisessä.

Luonnonvara-alan kouluttaminen ei ole halpaa, koska se vaatii opetukseen välttämättömän infrastruktuurin. Tämä muodostuu opetusmaatiloista, -puutarhoista ja -metsistä. Luonnonvara-alalta myös eläköityy työvoimaa kiihtyvällä vauhdilla. Tätä työvoimaa ei pystytä korvaamaan ilman laadukasta koulutusta. Puhumattakaan jatkuvan oppimisen tarpeista.

-Hallitus ohjaa koulutustarjontaa sen mukaan, mikä on taloudellisesti kannattavinta. Linja on väärä ja koulutusta on tarjottava työelämän tarpeen mukaan, jolloin se mahdollistaa myös ilmaston ja ympäristön kannalta tärkeiden ammattien koulutusmahdollisuudet. Uudet leikkaukset ovat kohtuuttomia, sillä jo kehysriihessä hallitus päätti leikata sata miljoonaa euroa ammatillisen koulutuksen rahoituksesta Kosonen ja Kallio toteavat.

Poditiikkaa saa vieraakseen entisen Vihreiden puheenjohtajan ja europarlamentaarikko Ville Niinistön. Kosonen ja Qvintus kysyvät Niinistöltä Vihreiden tilanteesta., miksi kannatus ei nouse?

Lisäksi keskustellaan eurovaaleista, europarlamentin ja eduskunnan eroista. Sekä ilmasto- ja luontopolitiikasta ja sosiaalisen median sääntelystä.

Sekin selviää, mikä Vihreitä ja Keskustaa yhdistää.