Isot rahat jaossa vapaakauppaneuvotteluissa

EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvotteluita on käyty kesästä lähtien. Sekä Suomi että EU haluaa saada sopimuksen aikaiseksi, koska sopimuksen uskotaan lisäävän talouskasvua ja työpaikkoja.

Suhteessa muihin maihin Suomi on tällä hetkellä jo varsin avoin maa investoinneille ja kaupalle, kun taas Yhdysvallat ei sitä ole. Yhdysvaltalaiset yritykset pääsevät siis helposti Suomen markkinoille, mutta suomalaiset eivät vastaavasti pääse Yhdysvaltoihin.

Ulkoministeriön suurin huoli on se, ettei sopimusta saada aikaiseksi. Muita huolia ovat investointisuoja, jota neuvotteluissa ei ole vielä käsitelty sekä erityiskysymykset, kuten USA:ssa laajasti käytössä olevat geenimanipuloidut maataloustuotteet.

Sopimus voi paisuttaa Yhdysvaltojen sekä EU:n talouksia jopa 75 miljardilla eurolla. Neuvotteluissa käytännössä jaetaan nämä isot rahat.

Euroopan Unionin lobbausta tutkivan CEO:n mukaan viime vuoden puolella neuvotteluissa oli kuultu kahdeksaa kansalaisjärjestöä avoimesti ja 119 yritystä sekä heidän lobbariaan suljetuin ovin.

Virallinen kanta yritysten kanssa suljetuin ovin käydyille neuvotteluille on, että yritykset eivät halua paljastaa kilpailijoille sopimuksiin liittyviä huoliaan. Toisaalta neuvottelut saattaisivat saada osakseen melkoista kritiikkiä, mikäli huomattaisiin jokin ylikansallisen yhtiön toivelistan muuttuvan suoraan sopimuksen sisällöksi.

Neuvottelut on luvattu käydä avoimesti. Avoimuus ei toteudu suljettujen ovien takana. Avoimuuden ohella olen huolissani suurten yritysten vallasta.

Neuvotteluissa äänivaltaa tulisi antaa kansalaisjärjestöjen lisäksi yrittäjäjärjestöille, jotka suomalaisittain valvovat kotimaamme tärkeimpiä työllistäjiä eli pieniä ja keskisuuria yrityksiä. 119 kuullun yrityksen joukossa tuskin on pieniä ja keskisuuria yrityksiä mukana.

Neuvotteluita on medioissa seurattu vähän, vaikkakin vaikutukset ulottuvat pitkälle, vähintään jokaisen keittiön ja kylpyhuoneen kaappiin. Yllättävän moni tuote siellä on jo nyt amerikkalainen.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Itä-Savon Lukijat -palstalla 21.2.2014.

21.2.2014 | |

Lisää läikähdyksiä

Sotšista on nyt tullut Suomelle kaksi hopeaa: Enni Rukajärvi Slopestylestä ja naiset hiihtoviestistä. Enni otti mitalinsa ”ihan riskillä, en ollut edes kokeillut ekaa ja vikaa temppua”. Vaatii melkoista heittäytymistä vetäistä temput selkarangasta uran tärkeimmällä hetkellä. Enni totesikin laskun jälkeen, että ”tämä on ihan hullua”.

Viestinaiset taas kirivät toiseksi reippaalla yhteishengellä, ”tämä on kyllä erilainen joukkue kuin aikaisemmin, joukkue on sellainen aika villi”. ”Meillä on ollut aivan huikea ryhmähenki”.

Molemmat mitalit ovat tulleet perinteisestä jöröttämisestä poikkeavilla tavoilla: riskillä, hulluttelulla, ilolla ja joukkuepelillä. Jälkikäteen näitä keinoja on helppo suitsuttaa, kun mitalit kilisevät kaulassa. Meidän kaikkien suomalaisten kauloissa.

Miten sinä koit nuo mitalit? Miltä tuntuivat Ennin grapit ja viestinaisten kiljuminen? Läikähtikö?

Todennäköisesti läikähti.

Urheilu on niitä harvoja areenoita, jossa pääsemme kansallisidentiteettimme syviin tuntoihin pikakelauksella. Yllättävän monelle on väliä, mitä Ruotsi-Suomi -jääkiekkopelissä tapahtui 1-4 tilanteen jälkeen. Sillä on väliä, että samojen maiden kohtaamisessa 14 vuotta myöhemmin luvut olivat summerin soidessa 1-6.

Toiset ottavat tilanteen kevyemmin ja toiset vakavammin. On toki suuri joukko, jolle urheilulla ei ole väliä ja se heille sallittakoon. Keskimäärin kuitenkin on kyse suomalaisten itsetunnosta, kyvyistä ja onnellisuuden asteesta.

Jos oikein tarkkaan pohtii, urheilu ”on ihan hullua”. Silti ja ehkä siksi urheilun kaksi ulottuvuutta, seuraaminen ja itse tekeminen, raapaisevat pintaa syvemmältä. Olemme ainakin hetkellisesti yhtä suuria tai pieniä kuin urheilijamme.

Itse liikkuessa vaikutukset tuntuvat varpaiden kärjissä asti. Olen kokenut käsittämättömiä onnen tunteita hiihtäessäni Aholahdessa tai juostessa pitkin Savonlinnan rantoja. Lenkin jälkeinen hyvä olo voi kestää useita päiviä. Liikunta on minulle paras päihde.

Onnekseni olen tuttavapiirissä huomannut, että yhä useampi kokee samalla tavalla. Aivan kuin olisi nousemassa terveellisen elämäntavan buumi, jossa tupakat, alkoholi sekä sokeri jäävät kaupan hyllyille ja tilalle tulevat raikkaat lenkit ja parempi mieli.

Lisätään buumiin vielä Sotšin tuliaisina iloinen hulluttelu hyvässä joukkuehengessä ja tietenkin kulttuuria. Hyvän elämän resepti alkaa olla valmis.

Kolumni on julkaistu Savonmaa Saimaa -lehdessä 19.2.2014.

19.2.2014 | |

TIEDOTE: Tarmo Soronen vetämään Hanna Kososen eurovaalikampanjaa

Keskustan eurovaaliehdokas Hanna Kososen kampanjapäällikkö on luumäkeläinen Tarmo Soronen. Soronen on työskennellyt matkailu- ja yrityskehitystehtävissä. Tällä hetkellä hän toimii Savonlinnan Yrityspalvelut Oy:n yritysasiamiehenä.

Sorosella on pitkä kokemus kunnallispolitiikasta. Hän on toiminut myös kokoomuksen Etelä-Karjalan piirin puheenjohtajana sekä kansallisen kokoomuksen puoluehallituksen jäsenenä. Hän erosi puolueesta reilu vuosi sitten.

”Kyllästyin nykyhallituksen käsittämättömään venkoiluun sote- ja kuntauudistushankkeissa, koska ne eivät edusta koko maata rakentavia ratkaisuja”, sanoo Soronen.

”Olen tuntenut Hannan muutaman vuoden ajan ja havainnut, että hänessä on sellaista ytyä, energiaa sekä osaamista, jota maamme ja Euroopan Unionin kehittämiseksi tarvitaan. Tästä innostuneena lähdin vetämään hänen kampanjaansa.”

”Pyrimme saamaan Hannan energian näkymään kampanjassa. Europarlamentissa tehtävät päätökset vaikuttavat mitä suurimmassa määrin maaseudun elämään ja kehittymismahdollisuuksiin sekä koko Suomen elävänä pysymiseen. Tavoitteena on saada ihmiset liikkeelle vaalipäivinä, koska vain siten toivottu EU:n muutos on mahdollinen.”

Europarlamenttivaalit pidetään toukokuun 25. päivä.

Lisätietoja:
Vaalipäällikkö Tarmo Soronen, p. 0400 187 864, tarmosoronen@gmail.com
Hanna Kosonen, p. 040 7171 114, hanna@hannakosonen.fi

28.1.2014 | |

Keinot löytyvät, kun on tahtoa

86-vuotias Aira Samulin on erinomainen esimerkki siitä, että biologinen ikä ei välttämättä kerro ihmisen aktiivisuudesta tai hoidon tarpeesta. Ja myös siitä, ettei tulisi mieleenkään sanoa Samulinia vanhukseksi.

Kuka sitten on vanhus? Pitäisikö sana kieltää? Sanassa on synkkiä vivahteita eli ehkä siirrymme hetkeksi käyttämään ikääntyneet-sanaa ennen seuraavaa tuuraajaa.

Samalla ehdottaisin kiellettäväksi sanan vanhushuolto. On luontevaa huoltaa autoja, kenkiä tai luistimia, mutta että vanhusta. Työnnetään vanhus huoltamolle ja siellä se sitten huoltuu.

Kolmanneksi vanhushuollossa voisimme kieltää sanan viriketoiminta. Milloin ihmisen harrastaminen muuttuu viriketoiminnaksi? Missä vaiheessa vapaa-ajalla täytyy olla virikkeitä, eikä enää harrastamista? Ehkä siinä vaiheessa, kun ikääntyneellä ei ole enää osuutta omaan elämäänsä.

Sanojen vivahteisiin minut herätti vuoden lopulla töitteni kautta tapaamani Helena Räsänen. Räsänen toimii ikääntyneiden palvelupäällikkönä Sipoossa ja heillä ei harrastamista kutsuta viriketoiminnaksi.

”Olemme töissä ihmisten kotona,” kuvaa Räsänen luomaansa ajattelumallia hoitotyöstä ikääntyneiden laitoksissa.

Palvelupäällikön paikaltaan Räsänen on saanut kuudessa vuodessa mielenkiintoisia tuloksia aikaan. Kuusi vuotta sitten Räsänen muutti sanojen lisäksi kolme asiaa: asukkaille alettiin tarjota laadukasta ruokaa, he saivat ulkoilla niin paljon kuin halusivat ja yksiköissä lisättiin taide- ja kulttuuritoimintaa.

Huomattavimpia tulokset ovat muistisairaiden yksiköissä. Ennen Sipoossakin syötiin unilääkkeitä ja rauhoittavia, hoitajilla oli poissaoloja ja tunnelma oli levoton. Nyt rauhoittavia sekä unilääkkeitä ei käytetä lainkaan ja hoitajien tyytyväisyys on lisääntynyt sekä poissaolot vähentyneet. Ulkopuoliset ihmettelevät rauhallista tunnelmaa.

Sanojen erilainen käyttö ei maksa mitään. Talous ei romahda, jos ihmisiä kohdellaan ja puhutellaan ihmisenä. No, mutta taide ja kulttuuri, nehän ne vasta maksavat. ”Kunnon taidetta on mahdollista hankkia, kun vain tahtoa löytyy. Miljoonien budjetista löytyy aina säästökohteita, josta vaikka tauluja voi ostaa”, vastaa Räsänen.

Kolumni on julkaistu Savonmaa-lehden Alakerrassa 15.1.2013

15.1.2014 | |

Vaikka on lama, puut kasvavat

VIIME VUOSIEN uutisointeja ja äänenpainoja seuratessa ei uskoisi, että Suomi elää edelleen metsästä.

Euroopan metsäisimmässä maassa riittää metsää neljä hehtaaria jokaista suomalaista kohti. Lähes joka viides suomalainen omistaa metsää. Metsäteollisuuden osuus nettoviennistä on 27 prosenttia.

Kymmenen tärkeimmän vientituotteen listalta löytyvät päällystetyt paperilaadut ja kartongit, päällystämättömät paperilaadut ja kartongit, selluloosa sekä sahatavara eli yhteensä neljä metsäteollisuuden tuotetta.

ETUNAMME ovat teollisuuden pitkät perinteet, pitkään kasvanut puu sekä hyvin hoidetut metsät, jotka kasvavat joka vuosi selvästi enemmän kuin niitä hyödynnämme.

Ala on ollut kymmenisen vuotta voimakkaan muutoksen kourissa, mutta edes globaali maailmantalous ei mahda metsäteollisuuden tulevaisuuden mahdollisuuksille mitään.

Jalostusastetta nostamalla metsäteollisuudessa työpaikat säilyvät varmimmin kotimaan kamaralla.

UUTENA innovaationa alalla on esimerkiksi mikrokuitusellu, jota voidaan tulevaisuudessa käyttää muovikasseissa, kosmetiikassa tai urheiluvälineissä.

Suomessa kehitetyn mikrokuitusellun ominaisuudet povaavat menestystä. Se on kevyttä sekä kestävää ja lisättäessä sitä pakkausmateriaaleihin, pakkaus pitää paremmin muotonsa. Mikrokuitusellu estää myös tehokkaasti bakteerien ja mikrobien pääsyn elintarvikkeisiin.

METSÄTEOLLISUUDEN onneksi ympäristötietoisuus lisääntyy kaiken aikaa. Kuluttajat vaativat niin pakkauksilta kuin tuotteiltakin ekologisuutta.

Muovipakkaus jää tiedostavalta kuluttajalta hyllylle, jos vieressä on paperiin tai kartonkiin piilotettu tuote. Rakennusmateriaalina puu on kolmesta käytetyimmästä raaka-aineesta ainut ekologinen vaihtoehto.

NÄILLÄ tiedoilla luulisi, että EU:ssa itsestään selvästi päätökset tukisivat kestävää metsätaloutta ja erilaisten puusta valmistettujen tuotteiden tuotantoa ja käyttöä. Ympäristötietoisuus ja edunvalvonta eivät kuitenkaan aina kulje käsi kädessä.

Esimerkiksi rakennusmateriaaleihin liittyvissä päätöksissä betoni- ja terästeollisuus lobbaa ankarasti puuta vastaan.

Tulevalla parlamenttikaudella väännetään erityisesti energia- ja ilmastopolitiikan kysymyksistä. Puuta vastaan asettuvat muut energia-alan mahdit.

SYKSYLLÄ julkistettu EU:n metsästrategia edistää puun monipuolista käyttöä kestävänä, uusiutuvana ja ympäristöystävällisenä raaka-aineena.

Päätösvalta säilyy metsäpolitiikassa edelleen jäsenmailla, mutta strategia ohjaa suoraan metsäalaan vaikuttavia muiden EU-politiikan alojen päätöksiä.

Toivotaan, että strategia pitää. Ja että järki ja luonto voittavat.

Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 9.1.2013

12.1.2014 | |

Vuoden viimeinen ruokaskandaali

Keski-Euroopassa kohistaan jälleen ruokahuijauksesta. Tällä kertaa hevosenlihapihviä ei väitetä naudanpihviksi vaan heppa on myynnissä heppana. Nyt ongelmana on hevosten elämä ennen elintarvikkeeksi joutumista.

Guardianin mukaan eteläranskalainen yritys on välittänyt elintarviketeollisuudelle syötäväksi kelpaamatonta hevosenlihaa. Hevosia oli käytetty koe-eläiminä lääketeollisuudessa. Hevoset tuottivat vasta-aineita mm. vesikauhulle, käärmeenpuremille ja jäykkäkouristukselle. Osalle hevosista oli syötetty suuria määriä tulehduslääkkeitä ja antibiootteja. Eineksiksi oli joutunut myös tavallisia ratsastushevosia, joiden ei suinkaan ollut tarkoitus päätyä kenenkään lautaselle.

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi eilen, että väärennetty liha on Belgian ruokaturvajärjestön AFSCAn mukaan osa 82 tonnin toimituserää, joka on toimitettu Belgiasta ympäri Eurooppaa. Ruotsiinkin on päätynyt 2,9 tonnia lihaa tästä erästä. Evira selvittää, onko lihaa tullut myös Suomeen.

Euroopan unionin sisämarkkinoilla tavarat, palvelut, pääoma ja ihmiset voivat liikkua vapaasti. Yrityksille kilpailu on lisääntynyt, mutta toisaalta ostajia ja menestymisen mahdollisuuksia on enemmän. Hevosenliha kulkeutuu nopeasti ympäri Eurooppaa laitumelta kuluttajien haarukoihin. Kuluttajan näkökulmasta tuotteet ovat halventuneet ja valikoima on laajentunut. Halvat hinnat eivät aina ole kuluttajankaan kannalta paras mahdollinen asia. Siitä kertoo tämä uusin ruokahuijaus, jossa hevosenlihaa on taatusti saanut halvalla ja ennen totuuden paljastumista elintarvikkeiden tuottajat, välittäjäporras ja kuluttajat ovat voineet tuntea itsensä voittajiksi. Hengenvaaraa tuskin lihaa syöneillä on, olisihan tämä uutinen muuten ollut suuremmin esillä suomalaisessa mediassa.

EU ja lopulta kansalliset elintarviketurvallisuusvirastot vastaavat ruoan alkuperämerkinnöistä. Mitä pidemmälle käsitellystä elintarvikkeesta on kyse, sitä enemmän siinä on raaka-aineita, joiden alkuperästä ei valmistajalla saati sitten kuluttajalla ole tietoa. Alkuvuoden ruokaskandaalissa tarkemmat alkuperämerkinnät olisivat ehkä auttaneet valmistajia tunnistamaan hevosenlihan naudanlihasta, mutta tämän kertaisessa skandaalissa eläinten paperit oli väärennetty.

Yleisesti kannatan EU:n sääntelyn purkamista, sitä että EU keskittyy suuriin asioihin ja lähempänä ihmistä keskitytään pienempiin asioihin. Raaka-aineiden alkuperämerkinnät tulisi mielestäni kuitenkin säätää EU:n tasolla yhteneväisiksi siten, että myös valmistetuissa elintarvikkeissa raaka-aineiden alkuperämaat olisi merkitty. Tällä hetkellä riittävän pitkälle valmistetuissa elintarvikkeissa ei pakkauksiin tarvitse merkitä kuin valmistusmaa.

Teollisuus tuskin hurraa tälle ajatukselle, mutta kuluttajan näkökulmasta säädös puhdistaisi ruokateollisuutta. Ruoka olisi luultavasti säädöksen jälkeen vähemmän käsiteltyä, siinä olisi vähemmän aineksia epämääräisiltä pelloilta tai tuotantolaitoksista ja kuluttaja tietäisi oikeasti minkä maalaista ruokaa suuhunsa laittaa.

-Hanna Kosonen

30.12.2013 | |

Lorem ipsum dolor sit amet

Mikä on Lorem Ipsum?

Lorem Ipsum on yksinkertaisesti testausteksti, jota tulostus- ja ladontateollisuudet käyttävät. Lorem Ipsum on ollut teollisuuden normaali testausteksti jo 1500-luvulta asti, jolloin tuntematon tulostaja otti kaljuunan ja sekoitti sen tehdäkseen esimerkkikirjan. Se ei ole selvinnyt vain viittä vuosisataa, mutta myös loikan elektroniseen kirjoitukseen, suurinpiirtein muuntamattomana. Se tuli kuuluisuuteen 1960-luvulla kun Letraset-paperiarkit, joissa oli Lorem Ipsum pätkiä, julkaistiin ja vielä myöhemmin tietokoneen julkistusohjelmissa, kuten Aldus PageMaker joissa oli versioita Lorem Ipsumista.

Mistä se tulee?

Vastoin yleistä uskomusta, Lorem Ipsum ei ole vain sattumanvarainen teksti. Sillä on pitkät juuret klassisesta latinalaisesta kirjallisuudesta vuonna 45 eKr alkaen, tehden siitä yli 2000 vuotta vanhan. Richard McClintock, latinan professori Hampden-Sydneyn yliopistossa Virginiassa, etsi yhden vaikeaselkoisimmista latinalaisista sanoista, consectetur, Lorem Ipsumin kappaleesta ja etsi lainauksia sanasta klassisessa kirjallisuudessa löytäen varman lähteen. Lorem Ipsum tulee osista 1.10.32 ja 1.10.33 ”de Finibus Bonorum et Malorum”:ksesta (The Extremes of Good and Evil), jonka teki Cicero vuonna 45 eKr. Tämä kirja on tutkielma etiikasta, joka oli hyvin yleistä Renesanssin aikana. Ensimmäinen Lorem Ipsumin rivi, ”Lorem ipsum dolor sit amet..”, tulee rivistä joka on osassa 1.10.32.

Normaali palanen Lorem Ipsumia, jota on käytetty 1500-luvulla on toistettu alla niille jotka ovat vain kiinnostuneita. Osiot 1.10.32 ja 1.10.33 ”de Finibus Bonorum et Malorum”:ksesta, Cicerolta, ovat myös toistettu niiden tarkoissa alkuperäisissä muodoissaan, joita seuraa englantilaiset versiot vuodelta 1914, kääntäjänä H. Rackman.

Miksi käytämme sitä?

On todistettu, että lukijaa häiritsee sivun ulkoasu lukiessaan sivua. Lorem Ipsumin käytön tarkoitus on, että se omaa enemmän-tai-vähemmän normaalimpaa sanojen sijoitusta kuin ’Sisältöä tähän, sisältöä tähän’. Monet tietokoneen julkistusohjelmien pakkaukset ja nettisivueditorit käyttävät nyt Lorem Ipsumia oletusarvoisena mallitekstinä. ’Lorem Ipsumia’ etsittäessä löytyy monen monta nettisivua, jotka ovat vasta aluillaan. Useita versioita on muodostunut vuosien kuluessa, jotkut vahingossa ja jotkut tarkoituksella (lisätty huumoria ja niin edelleen).

Mistä sitä saa?

www.lipsum.com

On olemassa monta eri versiota Lorem Ipsumin kappaleista, mutta suurin osa on kärsinyt muunnoksista joissain muodoissa, kuten huumorin tai sattumanvaraisesti asetetuin sanoin jotka eivät näytä edes vähän uskottavalta. Jos sinä aiot käyttää kappaletta Lorem Ipsumista, sinun pitää tarkistaa, ettei tekstin seassa ole mitään nolostuttavaa. Kaikki Lorem Ipsum-generaattorit Internetissä tuntuvat toistavan ennalta määriteltyjä palasia tarpeen mukaan, tehden tästä ensimmäisen aidon generaattorin Internetissä. Se käyttää 200 latinalaisen sanan sanakirjaa, johon on yhdistetty kourallinen mallilauseiden rakenteita luoden Lorem Ipsumin, joka näyttää järjelliseltä. Generoitu Lorem Ipsum on siten aina vapaa toistoilta, huumorilta jne.

Lorem ipsum dolor sit amet

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Sed dapibus augue a placerat iaculis. Morbi placerat diam suscipit dignissim vehicula. Curabitur eu justo suscipit, ultricies elit at, scelerisque metus. Pellentesque habitant morbi tristique senectus et netus et malesuada fames ac turpis egestas. Sed dignissim lobortis consectetur. Curabitur ultricies tellus eget pellentesque pretium. Quisque semper nibh ipsum, sed dignissim augue vestibulum id. Nullam faucibus et neque sit amet ultricies. Suspendisse vestibulum sed lacus nec vehicula. Nunc sed fringilla mi. Donec non mauris in lorem interdum luctus ac ut lacus. Cras euismod sapien non arcu laoreet, sagittis varius erat ultrices.

12.12.2013 | |

Kenen on vastuu?

Savonlinnan uimahallin avantouintipaikka suljettiin marraskuun puolessa välissä. Syynä on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ohjeistus, jossa mainitaan, että uimahallien tai kylpylöiden turvallisuusjärjestelyiden tulee olla myös hallien talviuintipaikoilla Kuluttajaviraston ohjeiden mukaiset.

Savonniemen uimapaikan suurin ongelma on se, että reikä jäässä sattuu olemaan uimahallin yhteydessä ja että kameravalvonta ei uintipaikalla ole riittävä. 30 vuotta savonlinnalaiset ovat tyytyväisinä pulahtaneet ilman erityisempiä valvontoja veteen, mutta nyt vastuu on siirtynyt kaupungille ja kaupunki ei sitä halua ottaa. En tosin minäkään haluaisi olla vastuussa, jos jotain ikävää uintipaikalla sattuisi.

Laaja avantouimareiden joukko nauttii nyt täysin siemauksin stressistä, mielipahasta, kolotuksesta ja hengenahdistuksesta eli niistä kaikista oireista, joita kylmäkaraisu hoitaa. Jaan monen harrastajan kanssa tiedon siitä, että kun avannosta nousee, olo on täydellisen onnellinen. Siihen oloon ei tarvitse masennuslääkkeitä, piristeitä eikä alkoholia. Menee vain hyvä olo pilalle moisista turruttajista.

Vuoden 2013 syksyllä olemme siis Savonlinnassa siinä pisteessä, jossa vastuu hienosta harrastuksesta on siirtynyt yhteiskunnalle ja siten koko harrastus on jouduttu lopettamaan. Mieleeni nousee tästä kolme kysymystä. Ensimmäiseksi mietityttää, että mikä on seuraava askel?

Ajetaanko latukoneet viimeistä kertaa talleihin, koska onhan kaupungin hoitamilla hiihtoreiteillä melkoisen vaarallisia laskuja? Suljetaanko Kyrönniemen urheilukenttä, koska joku saattaa vaikka kokeilla korkeushyppyä ja eihän sitä aina patjalle osu? Velvoitetaanko kaupunki järjestämään liukkaille kaduille kuljetukset, ettei kaupunkilaiset vain satuta itseään?

Toiseksi mietityttää kokonaisuuksien hämärtyminen. Avantouimarit jonottavat nyt Sosterin luukuilla masennus-, reuma-, verenpaine- tai vain jotain ärtymyksen poistolääkkeitä. Halpa investointi seurauksiin verrattuna olisi uintipaikan kuntoon laittaminen.

Kolmanneksi mietin, että kenen on vastuu? Missä vaiheessa hyvinvointiyhteiskuntamme on muuttunut ei-ainakaan-minun-vastuu-yhteiskunnaksi?

Kolumni on julkaistu 11.12.13 Savonmaa-lehden Alakerrassa

11.12.2013 | |

Nelson Mandela, isovanhempamme ja vapaus valita

Etelä-Afrikan vapaustaisteilija ja rauhannobelisti Nelson Mandela kuoli eilen.  Martti Ahtisaari on useissa haastatteluissa todennut, että ainoa ihminen, jota hän varauksetta ihailee on Nelson Mandela. Ahtisaari perustelee ihailuaan sillä, että hän ei koskaan huomannut Mandelassa pienintäkään merkkiä katkeruudesta huolimatta 27 vankilavuodesta ja lukuisista muista epäoikeudenmukaisuuksista, jotka Mandela elämän aikansa koki. Mandela oli täysin sisäistänyt, ettei katkeruus voi olla pohjana yhteiskunnan rakentamiselle.

Vietämme tänään Suomen itsenäisyyspäivää. Suomi on ollut vapaa maa jo 96 vuotta. Vapaus ei tullut ilman kansaa repivää sisällissotaa, eikä säilynyt ilman vanhempiemme ja isovanhempiemme uhrauksia 70 vuotta sitten. On hämmentävää ajatella, että ukkini 200 hengen komppaniasta jäi henkiin ukkini lisäksi vain yksi sotilas. Meitä 14 jälkeläistä ei olisi, jos luodit olisivat taisteluissa viuhuneet eri lentoradoilla.

Nelson Mandelan ja isovanhempiemme kokemukset ovat jotain aivan muuta kuin meidän ajan suomalaisten kokemukset. Niiden kokemusten päälle rakentuu täysin toisenlainen elämä. Pelle Miljoona sanoo päivän Helsingin Sanomissa, että Mandela ”oli kärsimyksen kirkastama ihminen. Ihmisen ideaali.” Aikamme kärsimykset ovat hyvin erilaisia.

Suomesta lähimenneisyyden ja lähimaantieteen linsseillä katsottuna saattaa näyttää, että Eurooppa on rauhan ja vapauden osalta valmis. Suurin osa suomalaisista on koko elämänsä elänyt rauhan ja vapauden aikana. Valmis Eurooppa ei kuitenkaan ole. Sitä voidaan kysyä vaikka Turkin naisilta tai Ukrainan 100 000 mielenosoittajalta, jotka alkuviikosta täyttivät Kiovan kadut.

Euroopan Unioni on rakennettu maailmansodan kärsimysten päälle rauhan ja demokratian projektiksi. Eikä Euroopassa ole koskaan ollut näin pitkää sodatonta aikaa kuin vuoden 1945 yhdentymisestä lähtien on ollut. Ollaanpa EU:n rakenteista ja osin liian pitkälle menneestä sääntelystä mitä mieltä tahansa, on EU edelleen rauhan, vapauden ja demokratian projekti ja työtä projektissa riittää.

Mandelaa ja isovanhempiamme muistellessa on selvää, että vapaus ja rauha eivät ole tulleet ilmaiseksi. EU:n korjattavissa olevat ongelmat ovat esimerkki pienestä hinnasta, jonka olemme rauhasta maksaneet. Jokaisella meistä on henkilökohtaisesti vapaus valita, kunnioitammeko rauhaa sekä menneisyyden töitä ja rakennammeko oman elämämme ja yhteiskuntamme katkeruudelle vai kiitollisuudelle.

6.12.2013 | |

Puutalossa asuminen on ilmasto- ja terveysteko

Rakentamisen kolmesta päämateriaalista teräksestä, betonista ja puusta ainoastaan puu on uusiutuva materiaali. Puurakentamisesta puhutaan Keski-Euroopassa myönteisesti erityisesti sen ekologisuuden ja vähähiilisyyden takia. Euroopan Sahateollisuuden Keskusjärjestön EOS:n suomalainen pääsihteeri Kimmo Järvinen sanoo Puuinfon haastattelussa, että saksankielisessä Euroopassa vähähiilinen rakentaminen koetaan osana ilmastopolitiikkaa.

Tutkimusten mukaan puutaloissa asuu onnellisempia ihmisiä, sillä puumateriaalit säätelevät ihmisen stressitasoa ja jopa vaikuttavat psykofyysisiin kokemuksiin. Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia puutaloista ilmasto- ja terveystekoina, joten rakennuttajatkin näkevät puurakentamisen mahdollisuudet aiempaa parempina. Kestävä kehitys luo puurakentamisessa kasvua ja työpaikkoja.

Suomalainen puu sopii rakentamiseen erinomaisesti. Pitkä kasvuikä tekee kotimaisesta puusta kestävän, lisäksi meillä on pitkät perinteet metsäteollisuudessa ja metsien hoitamisessa. On helppo uskoa Suomen elävän edelleen metsästä – ja tulevaisuudessa jälleen voimakkaammin. Puu rakentamisen materiaalina nostaa sen arvoa tavalla, joka on välttämätöntä tässä ajassa. Emme pärjää massatuotannoissa kehittyville maille.

Euroopan komissio julkaisi syksyllä 2011 resurssitehokkuuden tiekartan, jonka tavoitteena on saada vähemmistä luonnonvaroista enemmän irti ja siten turvata luonnonvarojen saanti. Parhaillaan valmistellaan toimenpiteitä tiekartan käytäntöön viemiseksi ja nämä toimenpiteet vaikuttavat suoraan puurakentamiseen kuten rakennusmateriaalien mahdolliset ympäristöselosteet, mikä on tuotteiden hiilijalanjälki ja alkuperä.

Puutaloille on Euroopassa tilausta, mutta niin on myös puurakentamisen puolustajille. Ensi parlamenttikaudella tehdään isoja päätöksiä ilmasto- ja energiapolitiikan aloilla, jotka vaikuttavat suoraan suomalaiseen uudestaan löydettyyn menestysalaan – puurakentamiseen.

1.12.2013 | |